| intia! ||| 07/02 |

lauantai, heinäkuu 20

12:57
himassa

T�m� on luksusta: valtava n�ytt�, salamayhteys, n�ppiksest� l�ytyy ��kk�set (tosin m� unohdan koko ajan k�ytt�� niit�!).

Lennot meni hyvin, mit� nyt sek� Frankfurtissa ett� Mumbaissa ep�iliv�t ett� mun passi oli jonkun muun :) Kamojenkaan kanssa ei ollu mit��n ongelmaa, paitsi etten meinannu jaksaa kantaa sit� 15 kilon k�simatkatavarakassia terminaalista toisen Frankfurtissa (tied�tte isot kansainv�liset lentokent�t, joilla paikasta toiseen siirtyminen voi kest�� puoli tuntia ja vaatia kilometreitt�in k�velemist�). On maailman siisteint� olla kotona, tai oli ainakin alkuun kunnes m� tajusin ett� eih�n vika ole paikassa vaan minussa. Ei siit� sen enemp��.

Paska reissu vaan tulihan tehty�. M� alan koodata ihan kohta, antaa t�n nyt olla linjoilla jonkun aikaa, saatan vaikka ilmotella jossain vaiheessa ett� mist� minut l�yt��. Palaillaan.

keskiviikko, heinäkuu 17

11:08
jaljella 15h 42min

Tan jalkeen mun ei tarvi ikina enaa koskea tahan vitun paskamashiiniin jonka hiiri ei toimi ja netti on epaluotettava. Viimenen entry kirjotetaan himassa luksusolosuhteissa. Yay.

Eilen iltapaivalla oltiin sen mehandipron luona. Se oli siis sellanen ehka kaksvitonen muija, joka tekee niita hennatatskoja ihan rahasta esim. haita ja muita juhlia varten (tuskin kuitenkaan elaakseen, olihan se naimisissa ja silla oli pieni poika). Se opetti mulle miten ne tuubit askarrellaan, miten tahna sekotetaan ja selitti vahan sita tekemisen periaatetta ja yleisimpia kuvioita. Siistia. Ostin silta kilon hennaa ja nelja pulloa erilaisia oljyja joita siihen mossoon tarvitaan. Ilmankos Suomessa ihmisten tekemat hennatatskat on ihan paskoja, ku ne sekottaa sen jauheen vaan johonki teehen. Noilla aineilla mita mulla nyt on niista tatskoista tulee tallasia hullun tummia (varsinkin kammenissa) ja ne kestaa pitkaan. Vahan tuli tyyriiks, 1600 rupiaa eli 33,6 epsua, mutta ma oon kayttany taalla muuten suhteellisen vahan, ja noi on sellasta kamaa mita ei saa himasta. Tai siis saahan hennaa himasta, ehka jopa joitain noista oljyistakin, mut hinnat on todennakosesti vahan eri luokkaa. Ja emma itseasiassa edes tieda kuinka erilaista toi henna mita mulla nyt on on verrattuna johonki hiushennaan jota Suomesta saa.
Se muija teki mulle viela tatskat kasiin, talla kertaa kyynartaipeisiin asti, silleen miten ne tekee just haita yms. varten. On aivan vitun hienot. Tata ma rupeen puuhaamaan.

Illalla ei tehty mitaan, mina varsinkaan ku mulla oli ne tahnat kasissa (mita kauemmin jaksaa pitaa, sita tummemmat kuviot tulee ja sita pidempaan ne kestaa).

Nyt aamulla olen pakkaillu, Shailaja toi mulle joiltain tutuilta lainatun vaa'an (ei nailla ole himassa), ja se on kylla niin aataminaikuinen ja epaluotettava etta ma oon ihan varma joutuvani maksamaan ylipainomaksuja. Se vaaka on nayttany esim. mun painoks kaikkia mahollisia lukuja 60 ja 70 kg:n valilta, etta tarkkuus on huikea.
Miljoonien punnitusten jalkeen mulle on muodostunu sellanen kasitys etta toi matkalaukku painaa 25-30kg, mut tuntuu kylla vahan silta et ei oo mahollista. Sehan oli tullessa jo 28kg, ja kylla toi mun mielesta nyt raskaampi on. Tai mahotontahan sita on arvioida. Kaikki painavat kamat (shampoo- yms. pullot, kengat, kirjat) on siirretty kasimatkatavaroihin, ja tottakai ne tuliaiskirjat on haipyny, mut kai ma oon silti ostanu enemman ku mita noi poistuneet kamat painaa. Sen takia 25kg:n tulokset tuntuu aika kasittamattomilta. Sithan sen nakee, sakko on 1% lipun hinnasta per ylipainokilo. Paljonkohan mun lippu makso?
Ja by the way, jos kasimatkatavarat punnitaan ma olen NIIN pissassa, reppu ja laukku yhteensa ainakin 13 kiloo, raja on vissiin 7 tai 8. Toisaalta, sillon ku lennettiin tanne ni ihmisilla oli ihan uskomattomia pakaaseja siella koneessa. Esim. muija joka istu mun ja Susannan vieressa ei saanu laukkuaan ite alas sielta ylalokerosta, se paino varmaan saman verran ku toi mun matkalaukku...

Ai niin, sit tas on viela yks pikku huolenaihe. Siirsin eilen lentolippuja reppuun, ja lueskelin siina Toolon Matkatoimiston mulle ystavallisesti luovuttamaa Matkailijan opasta. Siina kerrottiin etta Euroopan ulkopuolisten lentojen paikkavaraukset pitaa varmistaa 72 tuntia ennen lahtoa soittamalla lentoyhtioon, muuten voi olla ettei mahu kyytiin. Voi vittu saatana. Porukat lupas selvittaa, jotenki luulis etta ne olis sielta matkatoimistosta maininneet jotain sillon kun niita lentoja siirrettiin. Kun mulla ei kai varsinaisesti edes ole paikkavarausta, tai on, mutta se tulee voimaan vasta sit ku ma menen sinne check-iniin ja maksan sen 84 euroa. Tai emmina tieda. On meinaan vahan sellanen juttu etta ma saan uskomattoman itkuraivarikohtauksen jos ma en paase taalta pois nythetivalittomasti. Toisaalta, olihan se Frankfurt-Mumbai Euroopan ulkopuolelle suuntautuva lento, luulisi etta se varmistussaanto koskee myos sellasia, eika me kuitenkaan minnekaan soitettu kolmea vuorokautta ennen lahtoa. Ku ma en nyt ihan ymmartany etta varmistetaanko sillon kun a) lennetaan Euroopasta sen ulkopuolelle b) lennetaan Euroopan ulkopuolelta Eurooppaan c) lennetaan Euroopan ulkopuolella.

Kulutin koko eilisillan miettien kaikkea mika voi menna pieleen:
1) Highwaylla on kauheet ruuhkat tai joku onnettomuus tai sateiden takia tie poikki ja me myohastytaan, parhaassa tapauksessa ollaan ite jossain onnettomuudessa. Ollaan kylla lahossa kolmen aikaan iltapaivalla, ajomatka kestaa 4-5 tuntia ja kone lahtee 2:50, etta siina on varaa vahan juuttua ruuhkiinkin. Mita onnettomuuksiin tulee, kun taalla kerra on jo pari viikkoa hengissa selvitty ni eikohan yks 200 kilsaa viela mee.
2) Lippujen kanssa on joku ongelma. Lentojenvaihdot ei naykaan koneella tai sit sen varmistussoiton tekematta jattaminen estaa mun lahdon, tai Visa ei kelpaa sen 84 euron maksamiseen tai jotain muuta naurettavaa. Tahan skenaarioon ei ees oo mitaan rauhottelukeinoa, koska taa on Intia ja mita vaan voi tapahtua.
3) Matkatavarahassakkaa:
a) Koneella ei nay etta mulla saa olla 30 kg kamaa (normaali 20kg, rotarivaihtareille erikoislupa), ja joudun maksamaan hulluna sakkoa.
b) Kasimatkatavarat punnitaan ja joudun maksamaan hulluna sakkoa.
c) Matkalaukku painaa helvetisti yli ja joudun maksamaan hulluna sakkoa.
Naihinkaan ei oikein ole mitaan rauhottelua, koska kaikki on ihan mahdollisia. A-kohdasta saattais viela selvita puhumalla ja c-kohta on periaatteessa epatodennakoinen, jos toi vaaka nyt nayttaa edes yhtaan sinnepain. B sen sijaan on taysin mahdollinen.
4) Kone tippuu ja ma delaan hirveessa vitutuksessa ajatellen etta vietinpas elamani kaks viimesta viikkoa vaaralla puolen maapalloa taysin vieraiden ihmisten kanssa eika ollu edes kivaa. Rauhottelut: lentaminen on turvallisin matkustusmuoto mita on, ja jos ma olen selvinnyt kaks viikkoa tallasessa liikenteessa ni joku lento-onnettomuus ois kylla suurta kohtalon ivaa.
5) Jatkolennon kanssa on jotain hassakaa (ks. kohta nro 2). Rauhottelut: siina vaiheessa ollaan kuitenkin jo Euroopassa, lentokenttavirkailijat puhuu varmasti englantia ja todennakosesti viela sellasta englantia mita ymmartaa. Sitapaitsi jos kaikki on sujunu Mumbain paassa hyvin, ei Frankfurtissakaan enaa pitais tulla mitaan ongelmaa.
6) Ks. kohta nro 4.
7) Jaan Helsingissa nakkiin tupakan ja viinan maahantuomisesta alaikasena (olis vittu syntyny edes alkuvuodesta ni tupakkia sais tuoda ihan laillisesti!). Taa ei oo paha, ja sen voi valttaa jattamalla tupakit ja viinat ostamatta, mita en tosin aio tehda ellei repun pieni tilavuus pakota.
8) Joudutaan johonkin hirveeseen onnettomuuteen moottoritiella Helsingin ja Hameenlinnan valilla. Rauhottelut: toi olis jo NIIN karmeeta kohtalon ivaa etta sellasta ei hitto soikoon tapahdu. EI TAPAHDU.

Etta hyvilla fiiliksilla. Mita vaan kunhan ma paasen poispoispois, kotiinkotiinkotiin.

tiistai, heinäkuu 16

13:15
jaljella 1d, 13h, 35min

Ihme tapahtu edellisen entryn jalkeen: me todella lahettiin sinne kaupungille, melkein ajoissa!
Ei mentykaan Sakarioille, vasta huomenna, ku se Khushboon koulu on siina highwayn varrella matkalla Mumbaihin (ja Sakariat siis asuu koulun alueella). Dalaleilla kaytiin, olivat oikein mukavia, sain niilta sita taloa kuvaavavan piirustuksen jonka on tehnyt joku japanilainen vaihtari. Ihanan kevyt ja vahan tilaa vieva lahja :)
Kaupungista ostin kolme (!) punjabi-mekkoa housuineen ja huiveineen. Oisin tietty ostanu pelkat mekot mutku niita ei myyda silleen. Ehka ma keksin ainaki niille huiveille jotain kayttoa. Se vaatekaupassakaynti oli muuten ihan uskomatonta: kaikki kuteet oli viikattuina hyllyssa, ja myyja veti niita sielta tahtia mekko per sekunti ja levitti tiskille naytille. Siita sai sit valkata mika naytti kivalta. Tuntu NIIN syntiselta, ku kaveri latkii 50 mekkoa poytaan ja ma otan niista yhen, sehan joutu tietenkin sit viikkaamaan ne takas sinne hyllyyn. Ma ostin valmiita pukuja, mut ois voinu myos valkata kankaan ja ne ois tehny siita puvun huomisaamuun mennessa. Shailaja kaski niiden nayttaa mulle myos kankaita, ma sanoin etta turha vaiva ku ma tykkasin noista kolmesta valmismekosta ja aion ostaa ne, mut se vaan sano etta ainahan voi kattoa. Taas myyja latki kangasta poytaan ja me pallisteltiin. Uskomatonta. Taal on kyl kaikki kuteet niin helmia, ma oisin voinu ottaa niista mekoista ihan minka tahansa. Jos joskus tulee takasin (sellaselle a/c-hotelli+biitsi+shopping -lomalle) ni tietaa pakata mukaan vaan kaks t-paitaa ja yhen hameen, etta voi ostaa kaupat tyhjiks. Ai niin tosiaan, ne kolme mekkoa joissa on hulluna peileja ja kirjailua ja muuta kivaa complete with huivit ja housut makso yhteensa 1400 rupiaa eli n. 30 euroa. Ei mun mielesta paha hinta, jos joku H&M myis Suomessa tollasia ratteja, jo yks mekko maksais sen kolmekybaa.
Sit ostin lisaa rannerenkaita, suunnittelin lahinna antavani niita Lauralle ku itellani on jo Ahmadabadin reissulta, 18kpl/Rs.155 eli 3,25 euroa.
Teeta, 250 gramman pussi, Rs.43 eli 90 senttia. Mehandikirja, Rs.25 eli 50 senttia. Henna-aineet ostan sit silta muijalta jonka luokse meen joskus tossa kolmen maissa, ma sain nyt vasta tietaa etta se tosiaan tekee ammatikseen niita tatskoja. Aika siistia.
Mulla on jaljella viela jotain 150 euroa (rupioina tosin), eli oon kayttany tahan mennessa 70. Musta tuntuu etta jo tosta sangyn paivapeitosta ois saanu maksaa Suomessa sen 70 eukkia, siina maarin kirjottu se on. Itseasiassa Indiska myy tontyylisia peittoja, ja ne tosiaan maksaa sen 500mk tai enemman. Hullua.
Pikkasen kuluu viela, aattelin ostaa pari hindifilmia Mumbaista ihan siks etta saavat ihmiset kotona naureskella, ja sit ne mehandikamat. Jos viela suitsukkeita... no mut sita voi miettia sit ku toi laukku on punnittu. Koepakkasin meinaan just kamoja, Shailaja lupas antaa mulle sen vaa'an mut se ei oo nyt kotona. En voi varmalla sanoa mut musta tuntuu etta toi matkalaukku ei paina yli 30 kg. Kasimatkatavarat saattaa hyvin painaakin... no ei nyt ihan. Kai taa tasta, toivotaan.

Mulla on syyllinen olo ku ma oon ostanu niin hulluna kamaa, mut ne on kaikki lahinna mulle itelleni. Mulla ei oo isulle ja aipallekaan mitaan. No, ehka ma keittelen niille sit teeta, tosin saa nyt kattoo mille se maistuu suomalaiseen maitoon tehtyna.
Jotenkin sita vaan alkaa hirveen itsekkaaks ku pitaa miettia ettei tuu matkatavaroihin ylipainoa...

Tuli mieleen yks hassu juttu Ahmadabadin reissulta. Sillon sunnuntaina ennenko lahettiin osteleen, ku venattiin etta kuski safkaa, Dinesh alko jotain jutella etta me sitten kutsutaan teidat molemmat Kushin haihin, sitten viimestaan tuutte Intiaan uudestaan. Me siina jotain hymistiin, ja Dinesh jatko juttua etta "niin ja kylla mekin mielellaan tullaan teidan haihin, ettekos te kuitenkin tassa neljan vuoden sisalla oo naimisiin menossa?". Voitte kuvitella etta vedettiin teet vaaraan kurkkuun. Siina tilanteessa ei VOINU olla nauramatta. Sarahin kanssa sanottiin etta kumpikaan ei pysty kuvittelemaan edes kenenkaan kaverinsa menevan naimisiin lahimpiin viiteen vuoteen, saati etta oltaisiin itse yleensakaan menossa naimisiin, siis ollenkaan. Selitettiin etta ei se oikeen oo niin iso juttu lannessa, koska ihmiset saa asua keskenaan ja niilla voi olla yhteisia lapsia ilman etta ne on naimisissa. Sitapaitsi tuntuu etta meidan ikaluokasta loppupeleissa aika harva uskoo avioliittoon, miks uskoiskaan ku nykysistakin liitoista 52% paattyy eroon. Ma sanoin sitakin etta en ma oikeestaan ees halua etta mulla on joku vitun omistusasunto ja kiva mies ja pari kakaraa ja koira. Taa oli selkeesti Dineshille ihan ihmeellista, se kysy peraan etta "but you will settle, right? You will have a husband and a house and children?", ja ma sanoin uudestaan etta ei, ei tosiaankaan valttamatta. Se oli ihan shokissa. Tallasia hauskoja pikku kulttuurieroja.
Kai naa kokee sen hyvaks etta elama on suunniteltua ja varmaa, etta sa koko ajan tiedat mita tapahtuu seuraavaks. Naille lapsille niiden tulevaisuus on taysin kirkas: ensin koulu kunnialla loppuun, sit ehka universityyn, naimisiin, talo, lapsia, ikaantyvista vanhemmista huolehtimista, miehilla duunia kodin ulkopuolella ja naisilla kotona. Meista toi kuulostaa pirun tylsalta. Ja mita jos tossa ketjussa menee joku pieleen? Luulis etta niiden koko maailma kaatuu sit siihen. On se sellasta.

Ei oo niin huono olo enaa, panadol autto.

09:45
jaljella 1d, 17h, 5min

Jonain heikkona hetkena eilen lupasin Nilaxille lahtea sen kanssa illalla Rotary Club of Damanin installation ceremonyyn. Aattelin etta paskaaks tassa muutakaan, himassa lojuminen ei oikein houkutellu.
Parempi olis ollu jaada kotiin: siella kokouksessa oli vahan vitun tylsaa, mulla oli tan helvetin flunssan takia ihan karmee olo koko ajan (voi siistia lentaa kun on paa taynna rakaa! Finrexin loppu jo, panadolia on viela muutama kapseli), ihmiset ei taas millaan suostunu uskomaan etta ei, en syo mitaan (ei kai mulla oo nalka jos on kurkku kipee ja nena tukossa ja huono olo ja sit kello on jotain 10 illalla!).

Kohta (toivottavasti, kello kymmenesta oli puhetta mut...) lahetaan Shailajan kanssa kaymaan Sakarioilla ja Dalaleilla (lahjoja... mun pitaa paasta noista kirjoista eroon, ne painaa liikaa! ja mita ma sita paitsi jollain suomikirjoilla edes tekisin...) ja kaupungissa shoppaamassa. Iltapaivalla paasen tosiaan jonnekin missa joku opettaa sen hennatahnan sekottamisen ja siirtamisen tuubiin. Ja tekee mulle uudet tatskat, hahaa.

Ihan kohta kotiin. Ai niin porukat muuten soitti eilen, puhuttiin nelja minuuttia, vastaanottomaksu on vissiin jotain 2,63 egee... Ne vaan toivotti tervetulleeks himaan, ja kysy etta suostunko hoitamaan koiraa ens viikon ettei niiden tarvii ottaa sita Vuokattiin mukaan. Lupasin hoitaa, tajusin sitten vasta jalkeenpain etta en sitten voi liikkua ens viikolla oikein yhtaan minnekaan. No, kamppa on kuitenkin tyhja. Myydaankohan lentokentalla halpaa viinaa...

Jaahas Nilax just kavi tossa kysymassa et Riikka will you be ready by 11. Sanoin etta toki kultaseni, olen valmis jo nyt kun kello kymmenesta oli puhetta. Voi vittu naiden kanssa.

maanantai, heinäkuu 15

14:15
jaljella 2d, 12h, 35 min

Kaytiin just heittamassa Sarah rautatieasemalle, ne lahti sinne Goalle. Menevat ensin junalla Mumbaihin ja lahtevat sielta illalla bussilla kohti etelaa, dosamatka kestaa 16 tuntia. Nain Susannaa siina ovensuussa pikasesti, silla oli kai vissiin ihan hyva fiilis. Luulisin. Mua ei harmita tippaakaan, ma paasen sentaan ihan kohta kotiin! Odotan kauhulla lentoja, oon onnistunu nappaamaan jostain flunssan, nena on silleen kummallisesti tukossa koko ajan. Tai itseasiassa se ei oo kylla mikaan ihme etta ma oon kipee. Ei voi olla kauheen terveellista olla ensin 20-asteisessa autossa, sit kavella yli 30-asteisessa ulkoilmassa, sit taas viileeseen autoon, sit taas ulos, sit nukkumaan ilmastoituun huoneeseen jossa on lampoa +18, sit taas ulos... ja koko ajan joku tuuletin tai ilmastointikone puhaltaa naamalle, mika on vahan vitun arsyttavaa. Nenan limakalvot kuivuu ja piilarit liimautuu silmiin. Ei tarvii sietaa kohta enaa, ma oon ihan viboissani. Tulee olemaan niin ihmeellista nukkua kotona kun on hiljasta: ei tuulettimen huminaa, ei autojen torvenhuudatusta. Luksusta. Pitaakin muuten lahettaa aiteelle sahkopostia etta tekee mulle makaroonilaatikkoa torstaiks. Ihan kummaa, mun on kaks viikkoa tehny mieli makaroonilaatikkoa ketsupilla ja runsaalla juustolla. Se ei ees oo koskaan ollu mitenkaan mun lempiruokaa.

Lauantai-iltapaivana lahettiin tosiaan ajamaan Ahmadabadiin, mina, Sarah, Dinesh Sakaria ja autonkuljettaja. Matka kesti jotain 7 tuntia, ajettiin 110km/h highwaylla mika oli olosuhteet huomioonottaen hiton pelottavaa. Keskusteltiin autossa Dineshin kanssa mm. intialaisten eriarvosuudesta. Meille selvis esim. etta intialainen kuuluu hyvatulosiin jos tienaa yli 20 000 rupiaa kuussa, mika on sellaset 420 euroa. Muistelkaahan etta se Khushboon ja Kanikan matkatavaramaksu Helsinki-Vantaalla oli jotain 480 euroa, ma en oikeen tieda onko naa edes tajunnu etta se summa oli niin iso (ei oo nimittain viela maksettu mutsille takas, mun pitais kuulemma saada se raha mukaan ku lahen). Sehan on hitto varmaan enemman ku mun lentolipun hinta! Sit saatiin tietaa etta naa hyvatuloset maksaa veroja skebaut prosentin verran. YHDEN PROSENTIN. Ma en tieda voiko toi olla vai vastasko Dinesh peri-intialaiseen tapaan vaan jotain ymmartamatta edes kysymysta (hyvin tyypillista). Mut jos se on totta ni ei helvetti, ja naa pystyy viela selittamaan kaiken kurjuuden aina silla etta "there's so many people"! Eika naa nyt niin kovasti tee toita etta ne jotenkin ansaitsis saada pitaa ne rahansa enemman ku vaikka suomalaiset veronmaksajat, painvastoin.
Keskusteltiin myos takalaisista liikennelaeista. Moottoritiella nopeusrajotus on 65 km/h, mut kaikki ajaa vahintaan 80 km/h. Kakspyorasella ajaessa on pakko kayttaa kyparaa, mutta ma oon nahny tan kahen viikon tuhansia mopoja ja ehka kymmenen kyparaa. Jotta sais ajaa autoa pitaa olla kortti, mut kaytannossa kukaan ei ikina tsekkaa onko sulla sita. Etupenkilla pitaa kayttaa turvavoita, mut kukaan ei kayta ja takapenkilla niita ei edes ole. Pimeella ajettaessa pitaa vaihtaa lyhyet paalle kun tulee auto vastaan, mut kukaan ei laita. Kaikki ihan vaan siks et kukaan ei valvo ni mita turhia tottelemaan. Noistakin melkein kaikki on sellasia, et vois olla ihan fiksua toimia niiden asetusten mukaan vaikkei niita asetuksia edes olis, eika siita olis mitaan haittaa tai ongelmaa. Eihan kukaan kaske sua pitamaan kyparaa tai turvavoita ihan vaan periaatteesta!
Maisemat oli paljon miellyttavampia ku taalla pain. Banaanitiloja ja muuta mukavaa.

Ahmadabad on tosiaan 5 miljoonan asukkaan kaupunki, tosin me ei kaikesta mankumisesta huolimatta paasty nakemaan sita ihan keskustaa (palatkaamme mankumiseen myohemmin). Asuttiin cityn lansilaidalla, Satellite-nimisella alueella Trupti Sakarian sukulaisten luona. Se oli sellanen kolmen asunnon rivitalo, jokasessa luukussa asu yks veljeksista perheineen, yhessa 6 henkea, toisessa 9 ja kolmannessa vissiin viela enemman. Hirveita juppikamppia, ja siella oli jopa aika siistia ja ehjaa (vessoja lukuunottamatta tietenkin). Lauantai-iltana kaytiin paikallisessa McDonald'sissa syomassa, oli aika wow-experience. Ovella tehtiin kaikille miehille turvatarkastus metallinpaljastimen kera (kysyttiin et miksei naisille, ja meille selitettiin etta "in India the women never do anything wrong". Jaahas). Ruokalista oli ihan erilainen: ei mitaan naudanlihaa, ei mitaan kalaa, ei mitaan salaatteja. Tarjolla oli muutama kasvis- ja muutama kanavaihtoehto. Jalkkarit oli sentaan samoja.
Ma itseasiassa otin kuvan siita valotaulusta tiskin ylapuolella, missa on menu ja hinnat, mut se oli aika tyon ja tuskan takana. Ensin menin siihen zoomailemaan, ja joku aija tuli et hei hei et saa ottaa kuvaa. Ma olin etta pliis, se olis niin mielenkiintosta ku kotona on erilaista, ja se sano et no okei, kayn kysymassa takahuoneessa. Hetken paasta sama aija tulee sanomaan etta ota vaan se kuva, ma otan, ja toinen aija tulee "hello, I'm the manager of this restaurant, you shouldn't have taken that picture". Selitin etta mutta kun toi anto luvan, sit se toinen tyyppi tulikin siihen ja ma liukenin paikalta jattaen ne tappelemaan aiheesta keskenaan...
Henkilokunnan maara oli samaa luokkaa kun taalla yleensakin eli suuri. Jonossa yks staff member tuli ottamaan sulta tilauksen, merkkas sen lomakkeelle ja anto sen lomakkeen sulle. Sit sa meet sen lapun kanssa tiskille, ne antaa sulle ruuan ja sa maksat. Tosi kummaa. Maksamisesta tuli kauhee tappelu: muut jotain pallisteli siina (kaverit raahas koko suvun mukaan ku kerran raflaan mentiin), ma menin sit jonoon ja annoin tilaukseni sille aijalle. McChicken Meal, hinta muistaakseni 98 rupiaa eli pikkasen paalle epin. Olin menossa kassalle maksamaan, ja sit Dinesh syoksyy siihen ja sanoo etta ma en missaan tapauksessa saa maksaa itse. Ma sanoin etta kuule, mulla on ihan helvetisti kateista mukana ja ma haluan siita eroon, toiseks mua arsyttaa olla jonkun holhouksen alla, musta olis tosi kiva asioida ite jossain ekaa kertaa talla reissulla, ja Makissa se vois jopa onnistua ku henkilokunta puhuu loistavaa englantia, ja ku taa ruoka ei hitto soikoon maksa yhtaan mitaan! Se vitun aija repi sen tilauslomakkeen mun kadesta ja meni tiskille mun puolesta ja makso sen 98 rupiaa. Siis niin vitun uskomatonta.
Kummallista on kans naiden suhtautuminen kaikkeen palveluhenkilokuntaan. Esim. just tuolla Makissa mina ja Sarah istuttiin poydassa joka oli 1,5 metrin paassa roskiksesta. Oltiin syoty (safka oli hyvaa) ja tietenkin kerattiin paperit tarjottimelle ja oltiin viemassa niita pois, ku Dinesh taas tulee siihen hosumaan et ei ei alkaa tehko mitaan, staff kylla korjaa ne. Siis mun mielesta on ainakin niin taydellisen halveksuvaa niita toissa olevia aijia kohtaan (siella muuten oli pelkkia miehia duunissa!) jos istuu 1,5 metrin paassa roskiksesta eika voi ite vieda jatteitaan pois. Me sit lahinna rakatettiin mr. Sakarialle ja vietiin ne tarjottimet pois. Ihan samanlainen juttu lauantaiaamuna hedelmatorilla Nilaxin kanssa: ostettiin luumuja ja omenoita, sit Nilax anto auton avaimet sille hedelmamyyjalle, joka kiikutti meijan ostokset autoon. Ei siina silleen mitaa, mut auto oli toisella puolella katua, me seisottiin sen hedelmakojun edessa ja katottiin ku se aija vei ne kamat, sit venattiin etta se tuo ne avaimet takasin - ja ylitettiin ite katu ja mentiin autoon! Siis tollasta niin turhaa kaskyttamista! Vaikka joku voiskin aina teha kaiken sun puolesta, ni tarviiko sita joka kerta hyodyntaa jos ei siina oo mitaan jarkee?! Ja by the way naa ei ikina sano palvelijoilleen, autonkuljettajilleen, tarjoilijoille tai muille "alemmille henkiloille" edes kiitos.

Nyt ku on nahny jonkun vahan isomman mestan taalla (Ahmadabad), alkaa ymmartaa miks ihmiset tykkaa tasta maasta. Ma oon nimittain koko ajan yrittany kuumeisesti miettia miten on mahollista et kukaan ei koskaan sano Intiasta mitaan negatiivista mut mun mielesta taal on kurjaa. Juttuhan on just niin ku Kati tuossa jokin aika sitten vieraskirjassaan sano: jos sa meet johonkin Goalle (tai muuhun isoon kaupunkiin), asut ilmastoidussa hotellissa, lojut paivat biitsilla, illalla kayt ostamassa kamaa mika ei maksa mitaan, tsiigaamassa vahan nahtavyyksia, ja koko ajan joku juoksee sun perassa ja kohtelee sua ku kuninkaallista, ni miten voi olla viihtymatta? Sekin miten kaikki aina kehuu kuinka intialaiset on tosi ystavallisia ihmisia on aika kyseenalasta. Kyllahan naa meita (ja muita turisteja) kohtaan on ystavallisia, koska isantaperheille me ollaan vieraita ja "samanarvosia", torimyyjille ja muille ihmisille mita tuolla kaupungilla nakee me ollaan rikkaita valkosia joille hymyilemalla saattaa tienata vaikka kuinka helvetisti. Toisiaan, nimenomaan "alempiarvoisiaan" = koyhempiaan, ne taas kohtelee kun saastaa, mutta sita ei hotellissa asumalla nae. Ja asenteet on ihan kauheita: kysyttiin Sarahin kanssa et minka takia noi kaikki rekat ajaa pitkat paalla koko ajan, luulis etta ne ammatikseen ajavina tietaa kuinka arsyttavaa se on, ja mr. Sakaria vastas etta "you've got to understand that they are uneducated people". MITA VITTUA SITTEN?! Ei ne mitaan idiootteja oo vaikka olisivatkin olosuhteiden pakosta kouluttamattomia! Ei se oo niiden vika ettei vanhemmilla oo varaa johonki saatanan juppikouluihin! Samantyylinen juttu Mufteilla: kaikki muut astiat (taalla kaytetaan muovilautasia ja -kulhoja jne, on muuten sairaan rumia) viedaan safkaamisen jalkeen ulos palvelijan tiskattavaks, mut lasit ja muu sarkyva jatetaan sisaan ja Shailaja pesee ne ite. Kysyin miks, ja ne selitti etta "the servant might break them". Uskomaton suhtautuminen! Naista keskusteltiin Sarahin kanssa lauantai-iltana ennen nukkumaanmenoa.

No niin, takas Ahmadabadiin. Sovittiin etta sunnuntaiaamuna lahetaan liikenteeseen kaheksalta. Kiltteina tyttoina noustaan seitteman viistoista, kaydaan suihkussa, syodaan vahan paahtoleipaa ja tasan kaheksalta istutaan alakerran sohvalla valmiina lahtoon. Puoli yheksalta Dinesh tulee jostain ja sanoo etta hetki pieni, syon viela aamiaista. Yheksalta mentiin. Toi on yks niita arsyttavimpia juttuja taalla: aikataulut ei pida koskaan, ei edes suunnilleen. Naa ihmiset oikeesti kuluttaa varmasti yli puolet elamastaan siihen etta ne venailee jotain, mikaan ei ikina tapahdu silleen heti ja tehokkaasti. Samahan se nyt on lahetaanko kasilta vai ysilta, mut jos oltais sovittu etta ysilta ja lahetty kans sillon, me oltais voitu koisia tunti pidempaan! Taa loputon ajanhukka on yks parhaista syista lahtee himaan. Oonhan makin ehka noin maailman laiskin ja kaikkien juttujen tekeminen kestaa ikusesti, mut se ei oo MITAAN verrattuna tahan. Sillon aamulla lahettiin tsiigaan jotain mestaa missa Mahatma Gandhi on asunu, siel oli myos museo liittyen samaan kaveriin. Ihan mielenkiintosta, voisin kavella kirjastoon ja etsia sen sen itekirjottaman elamakerran jahka nyt paasen pois taalta ensin. Tosi kummallista muuten miten Gandhi on tosi arvostettu henkilo taalla, mut kukaan ei tunnu noudattavan niita ohjeita mita se kehitti. Ainoo nakyvissa oleva juttu on aarimmainen isanmaallisuus ja sellanen kulttuuri-itsekkyys, jos tiedatte mita ma tarkotan. Jotenkin... naa ihmisethan on tosi ystavallisia ulkomaalasille jne, mut tosi harvat silleen et ne ois vilpittomasti kiinnostunu siita keita me ollaan ja miten me eletaan. Niista on vaan kiva pukea meijat sariin ja intialaismekkoihin ja tatuoida meidan kadet perinteiseen tyyliin ja syottaa meille intialaista ruokaa ja jauhaa loputtomiin omista uskontojutuistaan. Naa ei jostain syysta pysty mitenkaan kasittamaan etta me ei automaattisesti arvosteta taalla just niita juttuja mita ne meille haluaa nayttaa. Esim. siella Gandhi-museossa Dinesh sano, etta sit ku meette kotiin ja ihmiset kysyy etta mita naitte Intiassa ni ensimmaisena ja tarkeempana kerrotte kayneenne Gandhi-museossa. Ma kerron ihmisille 1764 muuta juttua ennenku sen etta olin Gandhi-museossa! Naa ei vaan tajua et ei Gandhi oo sellanen suuri hahmo lannessa. Tai etta ei siella ihmiset yleensakaan oo kiinnostunu tollasista jutuista, sama se minka suurmiehen museossa ma olisin kayny missapain maailmaa tahansa, se ei silti lukeutuis tarkeimpiin juttuihin mita reissusta kerrotaan. Sama juttu siina miten ne hehkuttaa kaikkia rakennuksia ja maisemia jne kuinka on niin kaunista ja ihanaa ja upeaa ja aah. Kyllahan ma nyt Khushboon ollessa Suomessa ymmarsin, et vaikka meijan mielesta esim. matkalla mokille Sysmaan on jumalaisen kaunista maisemaa, ni taysin erilaisiin kauneuskasityksiin tottuneen intialaisen mielesta ne maisemat voi olla ihan mitattomia, eika niita siks mitenkaan ylitsepursuavasti boostattukaan. Samalla tavalla ma ymmarran sen ettei sita ehka kiinnostanu joku Hameen linna vaikka se on mun mielesta siisti paikka, koska naiden kulttuurissa rakennuksia mennaan kattomaan nimenomaan siks etta ne nayttaa komeilta, Suomessa ihmiset menee opastetulle kierrokselle linnaan koska on maailman siisteinta kuvitella kuinka ihmiset on tassutellu niilla samoilla lattioilla ja elany elamaansa siella satoja vuosia sitten. Mua ahdistaa ku mun pitaa hymyilla natisti ja ihastella juttuja jotka on mun mielesta ei yhtaan mitaan, mut niin taal on pakko teha koska ne hehkuttaa kaikkea niin hulluna. Naa ihmiset joiden kanssa me taalla pyoritaan on kuitenki kaikki matkustellu aika paljon, luulis etta ne tajuaa ettei me valttamatta olla kiinnostuneita siita mista ne luulee meidan olevan. Kaikki kyselee koko ajan mita me halutaan tehda, mut ei kuitenkaan toimi sen mukaan. Me sanottiin et ois kiva menna Ahmadabadissa lahinna cityyn pyorimaan, ehka vahan ostelemaan, kavelemaan, ihan vaan kattomaan millanen on intialainen suurkaupunki. Tehtiinko me niin? Ei, Gandhimuseon jalkeen kaytiin yhella koululla vierailemassa ja sit lahettiin tsiigaan jotain perkeleen Lord Swamina-monumenttia. Se oli sellanen iso, koristeellinen, temppelimainen rakennus, valmistunu v. 1992, rakentaminen kesti 20 vuotta. Lannessa kukaan ei alkais nykyaikana tekeen mitaan tollasta! Jotenki mua hairitsee miten kaikki mestat on tosi uusia. Tuntuu niin tyhmalta menna vaan kattomaan jotain rakennusta sen rakennuksen itsensa takia. Euroopassa tollasiin nahtavyysmestoihin liittyy olennaisena aina se historia, ei niista muuten kukaan ois kiinnostunu.
Swaminamestassa kaytiin myos kattomassa jotain multimediashow'ta ja nayttelyita joita oli kehuttu ainutlaatusiks koko maailmassa, voitte varmaan kaiken lukemanne perusteella arvata oliko ne sita.

Niin niista Gandhin oppien noudattamisista viela: onhan Suomessakin 85% vaestosta kristittyja, eika ne silti aina toimi kaikkien sen uskonnon kaskyjen mukaan. Ero onkin siina, et me ei myoskaan KUVITELLA tai VAITETA tekevamme niin, toisin ku naa taalla. Kaikki mita ne puhuu tuntuu olevan taysin ristiriidassa sen kanssa mita oikeesti tapahtuu. Kerroinko jo noista takalaisista musavideoista ja leffoista, miten ne on viela enemman seksiseksiseksi ku lannessa. Niista ei kukaan ota nokkiinsa, mut oikeessa elamassa naiset ei saa nayttaa tyyliin mitaan nahkaa tuolla kaupungilla. Ihan samantyyppinen juttu on se suhtautuminen itsea koyhempiin ihmsiiin: naa tykkaa hurskastella silla miten ne on tehny sitajasitajasita auttaakseen vahaosasia, mut sit ne kuitenkin kohtelee niita ku jotain elukoita. Kaikki on loppupeleissa hirveen kaksnaamasta.
Tottakai se miten me eletaan lannessa on epareilua jotain kehitysmaita kohtaan, mut me sentaan edes tiedostetaan ja myonnetaan se.

Truptin sukulaisten luo palattiin 15:30, syotiin lunch joka vei taas tunnin, ja Sarah ja mina kiehuttiin ku Dinesh kehtas ehdottaa etta pidetaan viela tunnin lepo ennen ku lahetaan kaupunkiin - me nimittain tiedettiin etta rotarykokous johon piti illalla menna alkais 19:30. Lahettiin lopulta kaupunkiin (ku oli ensin vahan istuskeltu ja venailtu etta autonkuljettaja syo...), ne vei meijat ensin varmaan uusimpaan ostoskeskukseen mita oli. Se oli kylla aika kokemus kans. Ensin piti ostaa 50 rupian (noin epin) hintanen SISAANPAASYLIPPU (tai Dinesh tietenkin makso), sit mentiin turvatarkastukseen, joka talla kertaa tehtiin myos naisille: metallinpaljastin, pengottiin kassit. Uskomatonta. Itse keskuksessa oli valokuvaaminen, videoiminen, oman safkan syominen ja kaikki mita nyt voitte kuvitella kielletty. Kauppoja oli hurjasti: pieni "tavaratalo" joka myi miesten, naisten ja lasten vaatteita plus jotain leluja, sisustussalaa, koruja, kosmetiikkaa jne, yks levykauppa (siella oli jopa "world hits"-hylly, jossa oli Abbaa, Brian Adamsia, Britney Spearsia, kaikkia mahollisia dancepoppaskiksia, vanhaa rokkia, Enrique Iglesiasta ja yks Eminemin vanha levy), yks pieni kangaskauppa ja ylakerrassa muutama rafla. Jotta rafloista sai ostettua jotain, piti ensin ostaa sellanen kortti johon ladattiin arahaa, vahan samaan tyyliin ku Hartwall Areenalla oli alkuaikoina, tiedatteko? Sit ma ostin sielta tavaratalosta yhen paidan (mitaan muuta ei raaskinu, se oli varmasti kaupungin kallein mesta), 325 rupiaa eli 6,8 euroa, ja kassalla ne sisaanpaasylipukkeet hyvitettiin! Eli kaytannossa niita myydaan ihan just siks et ihmiset ei tulis sinne ostariin hengaan vaan ostamaan. Ihan painvastanen ajattelutapa ku lannessa: siella halutaan etta ostarit on ihmisille "kuin toisia olohuoneita", koska ajatellaan etta kun niilla on sellanen kiva hengailumieliala ne myos ostaa kamaa helpommin. Lannessa halutaan etta ihmiset tulee ostariin lojumaan, taalla ei. Ai niin, kaikkein hassuinta oli tietenkin liukuportaat. Portaat sinansa oli ihan tavalliset, mutta ne on taalla aika harvinaisia, joten niiden luona oli kaytto-ohjeet (mm. nain astut portaisiin, nain poistut, varo ettei sarisi jaa kiinni mihinkaan) ja varotus: "use the escalator at your own risk!". Portaiden yla- ja alapaassa oli vartijat jotka katto etta ihmiset osaa kayttaytya, ja aika varovasti ne kylla siella toimikin. Hitto etta naurettiin Sarahin kanssa, se oli vaan niin kasittamatonta!
Todettiin etta shopping mall on ihan tyhma ja kallis paikka, joten mentiin sellaselle kauppakadulle minka ohi ajettiin lauantai-iltana. Siella oli varmaan 50 kojua vierekkain, ja ne kaikka myi melkein samanlaista tekstiilikamaa: perinnetanssipukuja (lyhyt toppi ja levee hame, molemmissa hulluna peileja ja muita koristuksia), sangynpeitteita, punjabi-pukuja (ne on just niita mita taalla kayttaa kaikki, pitka paitamekko, leveet housut ja huivi), muita vaatteita, tyynynpaallisia, pikkulaukkuja, koruja... ostin lahestulkoon kaikkea. Ei mitaan hajua miten ma vien ne himaan tai teenko niilla mitaan. Joka tapauksessa ma kaytin sunnuntaina yhteensa jotain 1570 rupiaa, 33 epia. Jos oisin hankkinu saman satsin himasta, hinnaks ois tullu karkeesti arvioiden nelinkertanen summa. Vahintaan. Huomenna mennaan viela osteleen Valsadista vahan jotain, ehka vaatteita, mut ainakin hennakamat ja teeta. Ja postikortit!

Illalla oltiin tosiaan rotarikokouksessa (jonka piti alkaa 19:30, me mentiin sinne joskus yheksan pintaan eika oltu vissiin ees hirveen pahasti myohassa...). Siella oli tylsaa, ja maailman torkeimpia aijia: se oli installation ceremony, eli inner wheelit oli kans mukana, ja sit ku oli niiden naisten vuoro pitaa omat puheensa ja vaihtaa pj-kaadyt sun muut, salissa kavi niin kauhee puheensorina ettei ikina! Niin vitun epakohteliasta! Niita naisia ois meinaan kuunnelluki oikein mielellaan, ne puhu ehka noin tuhat kertaa parempaa englantia ku miehet. Joka tapauksessa, illalla lahettiin viela Nilaxin ja Muftien kuskin kanssa himaan, oltiin perilla joskus kuuden aikaan aamulla. Sit koisasin pari tuntii, lahin saattamaan Sarahia asemalle ja nyt olen tassa. Ehka maailman sekavin entry, johtuu siita etta ma olen ymmarrettavista syista aika vasyny. Ja hitto et on huono olo, nokka vuotaa koko ajan ja kurkku on kipee.

Ai nii, Nilax kerto paluumatkalla autossa aika mielenkiintosia kokemuksia vaihto-oppilaista Intiassa. Vuosi sitten joku brassitytto, vuosivaihtolainen, oli loytany itelleen jonkun aijan, ne oli karannu yhessa Mumbaihin, hankkinu sielta moottoripyoran, vetany hirveet perseet, lahteny ajaan Mumbaista kohti Punea, joutunu kolariin ja tytto oli kuollu. Ei vittu! Ja muutama vuos sitten yks jenkkimuija oli menny taalla naimisiin... jotenkin naa oli sitten poliisin avustuksella purkanu sen avioliiton ja lahettany tyton kotiin. Sairasta.

Mut hei mie en nyt jaksa. Kohta paasee kotiinkotiinkotiin. Sitapaitsi mun pitaa ruveta tekemaan jotain suunnitelmaa miten noi kaikki kamat saadaan sniikattua sinne koneeseen. Kasimatkatavaroihin vaan kaikki painava. Mutsi ei suostu maksamaan ylipainomaksuja. Onkohan Mufteilla henkilovaakaa?

perjantai, heinäkuu 12

20:45
Huomasin asken etta ma oon palanu! Olkapaat, selka, rinta, poskipaat, ei voi olla totta! Missa valissa? Ton auringon taytyy olla vahan helvetin voimakas taalla, koska kaupungillaoloajan oli melkein koko ajan pilvista. Ei hitto.

Niin kaupungilla tosiaan, kunhan dallailtiin ja rapsittiin kuvia ja voi luoja miten ihmiset tuijotti meita. Ne ei ees hymyile tai mitaan, ne vaan tuijottaa. Tai no kyllahan me saatiin muutamat tervehdyksetkin, ja siella ordinary people -alueella (jonka lapi ajettiin eilen) ihmiset naytti jopa ystavallisilta. Kai se kaikki huomio on ihan ymmarrettavaa, ollaanhan me suurella todennakosyydella tan kaupungin ainoot valkoset. Saatto johtua osin siitakin etta mulla oli spagettiolkaiminen, suhteellisen vartalonmyotanen toppi paalla, suunnittelin kylla laittavani jotain sen paalle etten pilaa Muftien mainetta, mutta totesin sitten etta ei tata kuumuutta kesta missaan pitkahihasessa. Hiki valu koko ajan, mut oli se kappaily ja tsiigailu kuitenki paljon parempaa ku himassa lojuminen.

Ei sit menty iltapaivalla shopping. Johtu ilmeisesti siita et Shailaja on ollu koko paivan jotenki huonovointinen. Sen sijaan lahettiin Khushboon koululle, sinne Kushin vanhempien himaan, Khushu haki Truptilta (se mutsi) jotain musakasetteja niiden tanssia varten (skabat tan kuun lopussa). Me istuskeltiin Sarahin kanssa pihakeinussa, ilma oli miellyttava, kerrankin ei hikoiltu yhtaan. Jauhettiin paskaa ja juotiin teeta. Fiilis laski ku se vitun Dinesh (Kushin isa, maailman kuivin aija jonka kanssa me ikava kylla lahetaan Ahmadabadiin huomenna) tuli jauhaan jotain. Se puhuu sellasella inhottavalla hiljasella aanella ja sil on niiiin tylsaa juttua.
Lahettiin sen kanssa tsiigaan Atul Clubia. Atul oli aika kumma paikka, se on kai periaatteessa joku teollisuusalue, aidalla rajattu. Kaikki tyontekijat kuitenkin asuu silla alueella omakotitaloissa, siella on niiden lapsille oma koulu, ja taa Club oli sit niiden joku virkistysmesta. Siella on uima-allas, mahollisuudet pelata sulkkista, pingista, shakkia ja jotain, sit conference room missa kuulemma naytetaan sillon tallon leffoja jne. Mufteilla on kuulemma lifetime-jasenyys sinne (paasee siis myos ulkopuoliset), korostettiin viela etta kaikilla perheenjasenilla ja yks jasenyys maksaa 15000 rupiaa. Se on 300 euroa. Jotenki tosi outoa miten ne tykkaa boostata kaikilla tallasilla jutuilla kuinka niilla on sita ja sita ja varaa siihen ja siihen, ja kuinka ne kehuu loputtomiin kaikkia mestoja. Aika koomista oikeestaan, koska kaikki summat kuulostaa meijan mielesta ihan naurettavan pienilta ja kaikki mestat on tosi vaatimattomia.

Jostain syysta tanaan on ollu taas kunnon ita-lansi -erojen sisaistamispaiva. Se on niin alytonta miten kaikki mita naa taalla kehuu maasta taivaisiin on meijan mielesta korkeintaan keskitasoa. Alkaa nyt vasta tajuta miten epatasa-arvosta taa homma on. Aatelkaa nyt: me ollaan taalla hyvin varakkaiden ihmisten seurassa, ja silti kaikki mita niilla on, sellaset jutut mita ne pitaa tosi luksuksena, on meijan mielesta ihan crappy, ja me (Sarah ja mina) ollaan himoissamme vaan sellasta ehka hitusen korkeempaa keskitasoa! Sit jos ruvetaan aatteleen eroa tosi rikkaiden eurooppalaisten/amerikkalaisten ja tosi koyhien intialaisten valilla, ni se kuilu on ihan kasityskyvyn ulottumattomissa. Sairasta. Tottumuseroistahan tassa on kysymys, mut mun on pakko sanoo et jos ma olisin taalla vuosivaihto-oppilaana ni voi hyva jumala. Kuulostaa maailman tyhmimmalta, mut ma en missaan tapauksessa haluais elaa vuotta ilman vessapaperia, kaiken tan melun ja paskan ja rikkinaisyyden keskella. Toikin on muuten sellanen juttu minka ma havahduin tajuamaan vasta ihan pari paivaa sitten: taalla ei oo missaan taysin siistia ja ehjaa. "Taysin", siis silleen miten nyt mestat on keskimaarin normaalisti lannessa. Emma osaa selittaa. Taalla on vaan niin RUMAA, ja jotenkin mun jarjestykseen tottuneet silmat vasyy ku katsettaan ei voi kaantaa oikeen mihinkaan ilman etta nakee jotain keskenerasta tai nuhjusta tai... no ehka te tajuutte.
Vaikka ma olen aina pitanyt itseani suht sopeutumiskykyisena ja avoimena ja niin edelleen, niin ma en kylla ikina asuis taalla, ja on aivan saatanan hienoa tunnustaa itselleen olevansa just tasan sellanen itsekas, mukavuudenhalunen paskiainen ku lansimaalaisten sanotaan olevan. Suomessakin on paljon sellasia tyyppeja jotka paasaa etta meidan pitaa laskea elintasoamme huomattavasti jotta maailmaan voitais edes teoriassa saada jonkinnakonen tasa-arvo, ja usein ne viela vaittaa olevansa ite valmiita elamaan vaikka kuinka pienin evain. Kaikkien sellasten tyyppien pitais oikeesti paasta kaymaan taalla, ihan vaan jotta sitten varmasti tietavat mista puhuvat. En sano mitenkaan ketaan halveksien tai aliarvioiden vaan ihan tosiasiana, naita elintasoeroja ei vaan yksinkertasesti VOI tajuta ilman etta ne kokee itse. Ma en nyt puhu vessapaperista vaikka siita onkin tullu ruikutettua, se on loppupeleissa hyvin pieni ongelma. Ja edelleenkin korostan etta minahan en ole nahnyt mitaan, koska taa perhe on ihan sfaareissa tavallisiin intialaisiin verrattuna.

Huomenna tosiaan Ahmadabadiin, voi vittu kun se jurkeleen Dinesh lahtee mukaan. Ei jaksa sita paskanjauhantaa ja elamanohjetulvaa. Eika me ees menna junalla sinne Ahmadabadiin vaan autolla. Hoh. Juna ois voinu olla aika kokemus. Tullaan maanantaina takasin, yovytaan Truptin serkun luona.

Tuli muuten mieleen et ainoo mika tassa jumalaisen ihanassa kotiinpaasyssa vituttaa on se, et meijan oli tarkotus menna jonkun ammattilaisen luo opettelemaan noiden hennatatskojen tekoa tassa joku paiva, nyt en paase. Enka muuten ehdi saada enaa uusia tatskojakaan kasiin, naa vanhat on nyt ihan haalistunu mut ei kuitenkaan tarpeeks haalistunu et vois teha uudet paalle. Kayn joka tapauksessa ostamassa hennajauhetta ja sita oljya mihin ne sen sekottaa, ehka Shailaja voi kertoa miten ne tekee ne hyvin napparat pursotintuubit? Voi leikkia sit kotona.

Vittu naa varmaan kaikki vihaa mua ku ma oon maailman epasosiaalisin ja vaan istun koneella ja luen koko ajan. Mulla ei riita energia englanninkieliseen keskusteluun enaa tahan aikaan illasta. Mutta voi riemua, kuuden vuorokauden paasta ma olen jo kotona!

11:57
Meidan aiti on maailman paras: ma lahen himaan 18.7. kello 02:50, ens viikolla keskiviikon ja torstain valisena yona siis. Luksusta. Eihan naille nyt voinu tietenkaan sanoa etta joo en viihdy yhtaan, mulla on tylsaa ja menee loma hukkaan, niin etta me sitten sepitettiin tallanen mahtava peitetarina. Mahan pyrin Pop&Jazz Konservatorion perusopetukseen kevaalla enka paassy, nyt sanottiin noille et tasta "music academysta" oli ilmotettu et jostain syysta otetaan toinen paasykoekierros, testit viikolla 30, ei voi muuttaa. Voi kiitos rakas aiti. Onhan taa vahan julmaa, mut emma naita ihmisia enaa tapaa.
En oikeestaan edes tunne itteani kovin luuseriks. Ma oon nyt kayny taalla ja todennu et ei oo mua varten, paasen himaan missa on sitten viela 26 paivaa lomaa jaljella. Tai siis... kelle ma todistaisin ja mita jaamalla tanne loppuun asti? Ei viihdy niin ei viihdy, eika taa kotiinlahto nyt mitaan ihan hirveita ongelmia tai taloudellisia menetyksia kellekaan aiheuttanu.
Nayttaa kylla vahan silta etta nyt ois alkanu vihdoinkin tapahtua jotain, ens viikolla ois menty Goalle ja sit jossain vaiheessa kai Suratii ja sielta johonkin, mut ei kylla kyrsi yhtaan. Ma paasenki mokille uimaan ja poimimaan mustikoita, nautiskelemaan viela vahan keshelsingista ja olemaan kavereiden kanssa, mika on paljon siistimpaa. Olenhan jotain ainakin omista arvoistani oppinu tan reissun aikana. Sitapaitsi nyt ku Muftit sai tietaa etta mulla on enaa viis, kuus paivaa aikaa, ne jarkkaa mulle mahollisuuksia teha just sita mita ma haluun. Se tarkottaakin sit lahinna ostelua, tanaan iltapaivalla mennaan. Hahaa.
Ai etta ma oon niin fiilareissa. Pitaa muuten muistaa lahettaa postikortit.

Eilen lojuttiin (...) ja illalla seitteman jalkeen lahettiin rotarikokoukseen, mulla ja Sarahilla oli paalla ne Shailajan ostamat intialaismekot.
Kokous ei ollu siina uima-allashallissa niinko viimeks, vaan jossain hikisessa kopissa vastapaisessa rakennuksessa. Siella ne on kuulemma normaalistikin, viime viikon installation ceremony oli poikkeus. Siina kateltiin jotain tyyppeja ja mentiin sit sinne eteen puheenjohtajan (tiistainen Mr. Dalal) ja sihteerin viereen istumaan. Ma olin valmistellu hienon puheen, mut sit kaikki meni ihan pain helvettia. Ensinnakin joku aija esitteli meidat jo ennenku me paastiin sanomaan ite sanaakaan, kerto nimet ja iat ja kotipaikat ja perheet ja opiskelut ja harrastukset. Otettu niista hakulomakkeista. Mita jarkee siina nyt vittu oli? Mulle oli nimittain kerrottu etta puheen pitais olla n. 10 minuuttia pitka ja kasitella omaa kotimaata, itsea ja perhetta. Sit pj alusti mun puheen kertomalla kaikkee faktaa Suomesta, siina vaiheessa ma totesin etta jaahas mitakohan helvettia ma enaa sanon. Mr. Dalal sitten kehotti etta noniin Riikka olepas hyva, nouse puhujaponttoon ja kerro meille kokemuksistasi Intiassa. Totesin etta ei sit vissiin pidetty puhetta, improvisoin kiitokset ja nopeet thepeopleareverynicethefoodisreallygoodtheclimateisabittoohotformebuti'vehadagreattimesofar-sepustukset, yhteensa noin puoli minuuttia. Sarah selvis paremmin, se piti alkuperasesti suunnittelemansa puheen melkein kokonaisena, kerto Englannista jne. Kush ja Khushboo puhu molemmat jotain kymmenen minsaa. Jalkeenpain Mr. Muftilla oli vahan huonoa kommenttia, se kavi meinaan joskus iltapaivalla kysymassa et onks puhe valmis ja ma sanoin etta sita tassa just parhaillaan mietiskelen. Ku ma sit saadin siella kokouksessa, se sai kasityksen et ma en ollu tehny sita puhetta ollenkaan. Sain aika monta kertaa selittaa mita siina tapahtu ennen ko se tajus, ja sit se juttu lahinna nauratti kaikkia. Voi jeesus.

Paivan mielenkiintosimmat hetket seuras rotarikokouksen jalkeen. Istuttiin autoon ja meilla oli sellanen kasitys et ollaan menossa himaan, sit parkkeerataanki johonki sivukujalle ja ilmotetaan et taa on Valsadin paikallistelevision studio, mennaan haastatteluun. Oltiin vahan etta no voi vittu, siistia olla jossain telkkarissa vasyneena ja hikisena.
Valsad on tosiaan 200 000 asukkaan kaupunki (ei 60 000 niinku joku joskus sano), Tampereen kokonen, takalaisessa mittakaavassa ei kovin iso, joten se paikallistelevisiokin oli todella vaatimaton ilmestys (tosin enhan mina tieda milta televisiostudiot taalla yleensa nayttaa, varmaan se "very good taalla = valttava lannessa" -saanto patee niihinkin). Ensin noustiin viis kerrosta portaita, ja saavuttiin kerrostalokaksioon. Toisessa huoneessa kuvattiin: seinalla sininen kangas, sen edessa poyta ja poydan takana tuolit, vastapaisessa nurkassa hikinen kamera ja monitori. Toisessa huoneessa oli vissiin jotain tekniikkasalaa, ja ainakin hirvee maara videokasetteja. Sarahin kanssa naurettiin varmaan kymmenen minuuttia et taa on ihan uskomatonta, me ollaan paikallistv:n studiossa ja taa nayttaa lahinna joltain tyhjalta kampalta missa lapset kuvaa leikkiuutisia tavallisella videokameralla.
Itse ohjelma oli sit sellanen etta yks aija kysy meilta kaikilta neljalta (Kush ja Khushboo oli kans messissa) jotain kysymyksia, homma kesti yhteensa ehka 10 minsaa. Tulee tanaan ulos.
Me saadaan siita nauhasta kuulemma kopiot :)

Kushin perhe tuli viela Mufteille syomaan jatskia, kavasin lukemassa mutsilta tulleet viestit ja paasin sitten kertomaan kaikille tan ilouutiseni, siis music academyn uusintakokeisiin paasyn :) Ai niin joo ja UNFORTUNATELY joudun muuten niiden kokeiden takia lahtemaan himaan kymmenen paivaa aikasemmin, hitsi ku harmittaa, enhan vaan tuota liikaa vaivaa? Nautin muuten joka hetkesta. Julmaa.

Me saatiin vihdoinkin se avain, etta voisin varmaan menna kysymaan Sarahilta etta joko mennaan. Ma haluun kaupungille kuvaamaan lehmia. Nyt on hyva mieli koko ajan ku paasee ihan kohta himaan.
Eilinen oli muuten eka paiva ettei ollu maha kipee!

keskiviikko, heinäkuu 10

22:56
Fiksasin vahan tota eilista tekstia. Lisailin juttuja.

Aiti soitti pyynnostani matkatoimistoon, ja ne selvittaa saisko noita lentoja mitenkaan vaihdettua vaikka edes viikkoa aikasempiin, aika taydelta nayttaa kuulemma. Oi ois niin siisti paasta kotiin. Mulla on taas paha olo.

Tanaan lojuttiin, lojuttiin, lojuttiin, hukattiin kallista kesaloma-aikaa, sit joskus kahen aikaan lahettiin Muftien klinikalle kattomaan ku Nilax kaivo jonkun kuolleen naisen silmat ulos (elinlahjotus). Se ei ollu mitenkaan ylitsepaasemattoman allottavaa (Sarah kylla poistu huoneesta ensimmaisen silman jalkeen), mut jotenki vahan sairasta etta jonkun tytar, sisar, aiti on just kuollu ja sit jotkut vaihto-oppilaat maailman toiselta laidalta (ja seitsemisen muutakin ihmista itseasiassa) pallistelee ku silta otetaan silmat talteen. Tai emma tiia, ehka mulla on vaan tyypillinen lansimaisen vieraantunu suhtautuminen kuolemaan.
Sit Sarahille tehtiin hennat kasiin, se muija joka niita duunas oli naiden autonkuljettajan tytar ja ihan tays amatoori. Makin olisin tehny paremmin (tiedan, koska leikin silla varipursottimella vahan sit ku Sarahin kadet oli valmiit). Se tytar oli ensimmainen hunnutettu ja kaavutettu nainen jonka ma oon taalla nahny. Se oli siis tosiaan pukeutunu sellaseen ihme sakkiin ja kaikenpeittavaan huiviin jossa oli vaan verkko silmien kohalla.
Autonkuljettaja vei meijat himaan ja samalla tyttarensa. Taidettiin silla reissulla nahda ekaa kertaa ihanihan tavallisia intialaisia himoja ja ihmisia (matalia, useimmiten maalattiaisia mokkeja, ei yhtaan laskia tatia ja setaa niinku esim. noissa rotarikokouksissa nakee), tahan asti ollaan tutustuttu lahinna tahan rich & famous -kastiin. Se oli ihan oma kaupunginosansa, omat kaupat ja torit ja kaikki. Ja kauniita ihmisia.

Nyt illalla ollaan lojuttu, lojuttu, lojuttu ja syoty dinner joka oli tehty kuulemma ihan mua varten hyvin miedoks ja mausteettomaks. Spaghettia (tosi kummallisesti valmistettu, musta tuntuu et se oli haudutettu uunissa ja maitoon), ihanaa mutta tulista tomaattikeittoa ja sellasia... no kai niita voi sanoo kasvispihveiks (sipulia, kaalia, juustoa ainakin, ja sellanen korppujauhopaallys, tiedatte?). Nyt ma kirjotan ja hikoilen ja sit ma meen nukkuun. Voi ois tosiaan niin hienoo paasta kotiin.

Niin tosiaan joo, Susanna kaski kysella siita Goan matkasta, koska niiden perhe oli uhannu et jos ei Mufteista kuulu mitaan ni ne vie sinne pelkastaan Susannan. Kysyin, Muftit oli ihan ihmeissaan, koska niilla oli sellanen kasitys etta Sharmat jarjestaa ja ilmottaa sitten heille mita tapahtuu. Tieda sitten. Mulle on suoraan sanoen ihan sama mennaanko vai ei, ma menisin mielummin himaan. Mistaan biitsiloikoilusta tai yoelaman tsekkaamisesta taitaa kuitenkin olla ihan turha haaveilla, varsinkin jos mennaan niiden Sharmojen kanssa.
Ai joo ja sunnuntaina mennaan Ahmadabadiin, joka on Gujaratin paakaupunki ja kuulemma mahtava shoppailumesta. Me ollaan sitten kylla ihan vaarassa seurassa: Kushin faija ja Nilax. Se Kushin faija on vahintaan yhta arsyttava ku poikansa. Ma en ymmarra miten se on koskaan voinu paatya yhteen Kushin aidin kanssa, ku se on sellanen raiskyva sateileva taidetati. Ai niin, ups, ne varmaan on nimenomaan paatyny yhteen. Ahmadabadista vois ostaa tuliaisii (kauppoihin, kauppoihin, ei mitaan vitun temppeleita!) ja sit lahtee vaik ens viikon puolivalissa himaan. Voi kunpa niita lentoja olis.

Mulla on muuten joka paikka taynna jotain hyonteisenpistoja, sellasia ihan kummallisia, varsinkin saarissa ja sormissa (!). Outoa, ku ma en muista loppupeleissa nahneeni taalla hirveesti mitaan hyonteisia.

14:33
VOI VITTU MITEN MA VIHAAN,VIHAAN,VIHAAN TATA PAIKKAA!

Mun maha on koko ajan kipee, mulla on huono olo ja tassa talossa ei oo ruokaa. Se on kylla jumalauta ihme homma et ne jaksaa koko ajan sanoa kuinka ne on musta tosi huolissaan ku ma en syo ja kerro vaan mita haluat ni me tuodaan. Ma oon miljoonaa kertaa sanonu etta soisin mielellani kiitos jotain sellasta tavallista mita himassakin mista tiedan ettei aivan varmasti tuu mitaan oireita, esimerkiks leipaa, tuttuja hedelmia ja kasviksia niinko vaikka tomaattia, kurkkua, porkkanaa, omenoita, banaania, luumuja. Ja onko ne ostanu niita? Ei, ei ole, taa kamppa on taynna jotain saatanan sipseja ja upporasvassa paistettua sitajatata ja mausteita ja voi vittu.

Tanaankaan ei oo tehty mitaan muuta ku lojuttu, jos taa action ois tiivistetty niin etta koko ajan tapahtuu jotain ni ma olisin himassa jo, eika menis kesaloma saatana hukkaan taalla toisella puolella maapalloa missa on kaikki asiat huonommin ku kotona. Mua ei kiinnosta paskan vertaa menna huomenna johonki helvetin rotarikokoukseen kertomaan kuinka mulla on tosi kivaa ja Intia on hieno maa, kun mun tekis mieli lahinna kiljua niille etta taa on syvalta ja lahtisin heti pois jos paasisin, enka muuten keksi yhtaan syyta miks tulisin uudestaan.

Ma olen nyt ollu tosi mahtavan rohkea ja kayttanyt taman elamani tilaisuuden hyvakseni ja paassyt vautsivautsivau Intiaan ja todennu etta taa on ihan perseesta. Taysin vilpittomasti, mua ei kiinnosta kuulla enaa yhtaan kulttuurijuttua tai kayda yhessakaan temppelissa tai katella ketaan tai olla kauhuissani liikenteessa tai tsiigailla jotain vitun kameleita. Ei tosiaankaan kesaloman menettamisen arvosta, kiitos vaan.

Ehka mussa on joku vika, mutta taa ei nyt todellakaan ole sita mita ma haluan heinakuussa tehda. Ma haluun naha mulle rakkaita ihmisia, ma haluun mokille, ma haluun koulun pihalle istumaan, ma haluun Kantsuun hiomaan ne vitun tuolit, ma haluun ommella sohvanpaallisia, ma haluun jumalauta tehda jotain hyodyllista enka vaan maata ja hikoilla ja karsia vatsakivuista kaikki vitun paivat lapeensa.

PAASTAKAA MUT HIMAAN JUMALAUTA!

tiistai, heinäkuu 9

22:28
Vitut taa mistaan malarialaakkeista voi johtua! Eilen illalla kirjotin ton entryn loppuun ja menin koisiin, yhtakkia oli maha viela kipeempi kun aikasemmin, ihan tuskaa. Olin syony siina illalla ihanihan vahan kiinalaista takeawayta, et kai se sit siita tuli. Tosi outoa etta ma pystyin viime viikolla syomaan mita vaan ilman mitaan ongelmia, nyt kaikesta vahankin erikoisesta tai mausteisesta tulee karmee olo. Jos makas hiljaa paikallaan ei sattunu niin paljon mut nukkuminen oli aika turhaa unelmaa. Joskus kolmelta haukkasin sit pari Imodiumia ja Buranaa ja sain vihdoinkin unta. Oon muuten vetany talla reissulla aivan varmasti enemman laakkeita kun elamani aikana yhteensa. Ehka se tosiaan tulee vaikka noista maitohappobakteereista ku niita otetaan joka paiva, jos ne on vaikka jotenkin pilaantuneita? Ku taallahan on sisallaki tietysti jotain 30 astetta lampoo, kaytto-ohjeessa lukee etta "sailytys huoneenlammossa (+15 - +25)".

Me (Sarah ja mina) oltiin tanaan Mahesh ja Anjana Dalalin (Rotary Club ja Inner Wheel Club of Bulsarin pressat) viihdytettavina, ja tarkotus oli etta ne hakee meijat aamulla 08:30. Ma olin aamulla kuolemanvasyneena tietenkin lyony heratyksen kiinni ja jatkanu unia (kuinka kotoisaa), havahduin sit 08:22. Totesin etta olo masussa on loistava, syoksyin suihkuun ja repasin kaapista viimeset puhtaat vaatteet (kukaan ei tunnu pesevan mun pyykkeja vaikka ne jattais kuinka tyrkylle. Khushboo sano et jata vaan johonki ni palvelija korjaa, ei ollu vielakaan korjannu ku tultiin asken himaan ja nyt ma kavin sit kantamassa ne ihan omakatisesti alakertaan, koska mulla ei oo enaa yhtaan puhdasta paitaa). Menin puolinukuksissa alakertaan, herrasvaki Dalal saapu sit vasta joskus lahempana puoli kymmenta, niin etta mulla oli hyvin aikaa syoda aamiaista (kaks kuppia intiateeta ja paahtoleipa, ei pysty mitaan muuta. Sain senkin viistoistaminuuttisen aikana hokea 139 kertaa nothanksnothanksnothanks, vittu ku naa ihmiset ei tajua et ma en kykene syomaan mitaan niiden ihmeellisyyksia koska mun maha tappaa mut!), istua sohvalla, ja ennenkaikkea hikoilla. Yleensa ma istun aamulla puoli tuntia suihkussa kylman veden alla (tai siis niin kylman ko hanasta tulee, se on lahinna haaleeta) ja sen jalkeen saattaa olla melkein tunnin raikas, hieton olo, mutta tana aamuna en tosiaan ehtiny (tai oisin ehtiny jos oisin muistanu naiden aikakasitykset).

Dalalit oli oikein sympaattinen, liki seittemankymppinen pariskunta, joilla oli... no en tieda kuinka monta lasta, mutta kaikki asuvat kuitenkin ulkomailla. Ne on hyperaktiivisia rotareita ja majottanu tai viihdyttany vuosien varrella varmaan kymmenia vaihto-oppilaita.
Asuvat valtavassa vanhassa talossa Valsadin keskustassa (itseasiassa se talo on joskus aikanaan sijainnu ihan kaupungin laidalla ja ollu vahanniinko jonkun maatilan tms. paarakennus, kuulunu aina Dalalin suvulle). Talon tontilla on myos useita vuokrakamppia, ja kaikesta paatellen herra ja rouva ovat vahan vitun rikkaita. Talossa oli huikeen siisteja, 60 vuotta vanhoja huonekaluja, ja olohuoneessa sellanen ihana katosta roikkuva, kolmenistuttava sohvakeinu (niita keinuja on muuten nahty parin viime paivan aikana joka paikassa, seka sisalla taloissa etta kuisteilla. Ma haluun Kantsuun sellasen). Huoneet oli valtavan korkeita ja niiden kattoihin oli maalattu hienoja kuvioita, joihinkin jopa intialaisten suurmiesten tai kuolleiden sukulaisten naamoja. Hirvee maara terassia joka paikassa siisteilla mosaiikkilattioilla varustettuna, myos talon katolla.

Mr. Dahal puhu ihan koko ajan, saali etta niin hiljaa ja epaselvalla aksentilla etta ma en ymmartany puoliakaan, silla meinaan oli aika siisteja juttuja ja fiksuja nakemyksia. Keskusteltiin mm. siita miks Kush ja Khushboo oli niin jarkyttyneita eurooppalaisesta alkoholinkaytosta (oonks ma edes kertonu? Siella koululla, iltarukoustilaisuudessa, Kush kerto puheessaan miten oli kauheeta kun Englannissa ihmiset kay pubeissa, kaikkein hirveinta se kun jopa Englannissa asuvat intialaiset juo. Sit se samassa yhteydessa sano, etta "I Kush can now proudly tell you that when I was abroad, I did not drink alcohol", ja kaikki aplodeeras hulluna. Khushboo taas sano meille sillon vikana iltana Suomessa, etta ne Iivoset oli muuten tosi kivoja mut joi aika paljon. Me sitten tietenkin etta mita helvettia, ja han tarkensi etta "beer or wine almost every night with dinner". Voi kissa). Naa Dahalit on matkustanu aika paljon, ja taa herra sit kerto etta han kylla aina mukautuu maan tapoihin, myos juoma-sellaisiin. Opiskeluvuosina Amsterdamissa vodka kuulemma muodostu suosikkijuomaks, puhuttiin myos mika on Suomen kansallisviina, ja kylla ma vaitin sen kossu olevan. Sit se sano sitakin etta hyvaahan naa vanhemmat vaan tarkottaa ku ne suojelee lapsiaan elaman realiteeteilta (niinko silta et ihmiset dokaa), mut han on aina itte koittanu kasvattaa lapsensa silleen ettei ne ihan hengilta jarkyty ku muualle menevat. Sit ku illalla oli jotain puhetta siita miten ma en saa nukuttua kun on maha kipee, mr. Dahal sano et "if you think that a glass of whiskey or cognac would help, please don't hesitate telling me or your host parents" :) Joo ja jotain joogajuttua, se kerto erilaisista tekniikoista miten joogagurut puhdistaa elimistonsa. Esim. jonkun naruun sidotun esineen nieleminen ja sit sen vetaminen samaa reittia ulos... Sit mr. Dalal mm. luki mun katta, enka ma ikava kylla tajunnu siita paljon muuta ku sen etta mulla on erittain vahva tahdonvoima, tappelen todennakosesti paljon mutsini kanssa, ma olen hyvin vilpiton ja saatan joskus osata arvata asioita ennalta. Ja etta ma olen ollut jotenkin sairas suunnilleen ikavuosina 7-10, mika ei kylla muistaakseni pida paikkaansa. Pitas varmaan pyytaa Sarahia virkistaan mun muistia et mita muuta se kertoili. Nii sit se sano Sarahin leuasta jotain, miten se ilmentaa jotain tiettyja luonteenpiirteita (joita en muista), ja etta sellasta leukaa pidetaan Intiassa hyvin kauniina.

Ne vei meijat ensin johonki rakaseen puistoon Valsadin keskustassa, jolla oli mita ilmeisimmin jotain tekemista rotareiden kanssa, sponssia tai jotain. Kuulemma yks kaupungin kolmesta puistosta, aika saalittavaa. Kaytiin Dalalien himassa aamiaisella, tosin ma pitaydyin lahinna teessa (tarjolla oli jotain upporasvapaistoksia, kuka sellasia aamulla syo?!).
Sit ajettiin kaupungin ulkopuolelle, matkalla nahtiin ja valokuvattiin mm. vuohilauma ja kameli, ja sit sellasia naisia jotka kanto kukkia korissa paansa paalla. Dalalit selitti etta se on joku rituaali, koska monsuunisateet on myohassa. Ne naiset kiertaa talosta taloon ja sit tekee siella jotain, meni pikkasen ohi. No joo, maaranpaana oli Navsarjan School, koulu kehitysvammasille lapsille. Mrs. Dalalilla oli tan kanssa jotain tekemista. Ne lapset oli aivan ihania. Saatiin taas kukkia ja sit lahtiessa lahjaks sellasia kynttiloita joita ne tekee siella, hienoja muuten mut ma sain sellaset allovihreet.
Ihan sen koulun lahella oli vanhainkoti jossa kaytiin kans. Keskella avoin piha ja sita kiersi huoneet joissa ne sedat ja tadit asu. Aika basic.
Lounasta syotiin yhen Mrs. Dahalin inner wheel -ystavan luona, tai siis kuka soi kuka ei. Sen rouvan poika asu Englannissa, itseasiassa tuntuu etta ihan kaikilla ihmisilla joita me ollaan taalla tavattu on jotain sukulaisia UK:ssa (mika on kivaa, koska sit ne on paljon kiinnostuneempia Sarahista ku musta ja mun ei tarvii muodostaa lauseita). Siella se mummeli halus valttamatta toimittaa meille jonkun seremonian, se tehaan kuulemma normaalisti vasta elokuussa, liitty jotenkin sisaruuteen. Jotain monjaa ja riisia otsaan, sellaset ruusukkeet ranteeseen ja sit syotiin kardemummalta maistuvaa taikinaa. Aika leimia, ja Mr. Dahal tuhlas molempien kameroista siihen varmaan tuhat kuvaa.
Safkan jalkeen lahettiin ajamaan Valsadista pohjoseen Mrs. Dalalin isan mangofarmille. Tai isahan on kuollu, rouvan iasta paatellen jo jonkun aikaa sitten, mut silti ne sano sita nimenomaan sen isan tilaks. Rouvalla on kolme siskoa, ja niista yks joka on naimaton pyorittaa sita farmia. Siella istuskeltiin, juteltiin lisaa, juotiin teeta. Kiipeiltiin rouvan ja Sarahin kanssa sellasen tulvamuurin paalle tsekkaan maisemat, ja pakko kylla sanoo et ei taalla mun mielesta oo yhtaan kaunista, siis naa luontomestatkaan. Varit on jotenkin likasia, ja kaikki nayttaa sotkuselta ja rikkinaiselta ja keskeneraselta. Emma tieda mista se fiilis johtuu mut kuitenkin.
Takastulomatkalla Sarah kerto etta Kush oli ollu Englannissa ihan samanlainen ku Khushboo Suomessa: ei kiinnostunu mistaan, ei yllattyny mistaan, ei koskaan kysyny mitaan. Aika hassua, tietaakseni toi Khushboo ei oo ainakaan ennen kesakuuta kayny Intian ulkopuolella.

Sanon tahan valiin ku tuli mieleen: taal kerrottiin pari paivaa sitten lehdessa jostain tutkimuksesta, jossa Suomi oli todettu maailman puhtaimmaks ja vahiten korruptoituneeks maaks (oli siina joku muukin positiivinen ykkossija viela mut emmina muista), ja kaikki ihmiset joita me tavataan jaksaa hehkuttaa sita mulle, mika on tietenkin ihan nice.

No nii, sit tarjottiin viela dinner siella Dalalien kotona, me osallistuttiin ruuanlaittoon kaulimalla sellasella piirakkapulikan pikkuveljella puri-nimisia leipia jotka sitten paistettiin upporasvassa, kuinkas muutenkaan. Purit on itseasiassa tehty samasta taikinasta kun roti (se tortillamainen leipa mita yleensa syodaan), mut rotit on isompia ja ne paistetaan pannulla. Ma en syony, ne mossot ja rasvan kary lahinna oksetti. Ma en ymmarra miten mua voi allottaa taa naiden rasvanen ruuanvalmistustapa nain paljon!
Katottiin niiden tyttaren haavalokuvia viime helmikuulta. Ne oli aika hassuja, siella oli varmaan sata kasvokuvaa siita tyttaresta ja yhta monta sulhasesta. Loput oli jotain sukulaisryhmakuvia. Ei MITAAN vapaata meininkia. Ja hirvee maara kuvia niista seremonioista (kukkien vaihtoa, ruuan vaihtoa, kaulakorun kiinnittamista (vastaa taalla vihkisormusta), sukulaisten kumartelua...), joita tuntuu olevan loputtomasti (ma en edes tajuu miten ne ehtii ne kaikki yhen paivan aikana!).

Ma olen tanaan syonyt palan paahtoleipaa, kaks banaania, pienen kupillisen rasia ja kynnenkarjellisia jotain mossoja sen mummon luona, seka juonu nelisen kuppia intiateeta ja aika paljon vetta. Ei vaan uskalla syoda. Ma mielummin vedan reilusti riisia, vetta ja hedelmia loput kolme viikkoo ja jatan kaikki mahtavat kulinaristiset kokemukset valiin ku karsin joka saatanan ilta hirveesta mahatuskasta. Laakkeetkin meinaan loppuu.
Oli tosi arsyttavaa ku joutu koko ajan sanomaan et eienhaluamitaanKIITOS, ku jengi tyrkytti jatkuvasti jotain ja ne ei ilmeisesti vaan tosiaan tajua et ma en haluuhaluuhaluu. Selitin kylla moneen kertaan etta kylla, olen maistanut ja ruoka on mielestani useimmiten hyvaa, mutta vatsani ei jostain syysta kesta sita. Vittumaista ku joutuu hokemaan (tekis valilla lahinna mieli kiljua etta USKOKAANYTVITTUJOETTAMINAENHALUA), ku kaikesta kieltaytyminen nyt tuntuu tottakai vahan epakohteliaalta. Ma sanon kylla jos olen kuolemassa nalkaan.

Pitaa paastaa Sarah tahan. Entryt lyhenee paiva paivalta, mika on mun itseni kannalta huolestuttavaa. Nyt nukkumaan, oon heranny tanaan melkein aikasemmin ko kertaakaan ja kuunnellu helvetisti englantia, naantymys.

Rukoilkaa masuni puolesta, joohan?