| intia! ||| 07/02 |

lauantai, heinäkuu 6

23:00
Plaah, ollu kauhee vitutus paalla kaks paivaa. Sellanen fiilis et onhan taa jo nahty, vois lahtee himaan missa vessat on puhtaita ja suihkut toimii, liikenne on turvallista, ei tarvii katella (shake hands) hirveeta maaraa ihmisia joita ei tuu koskaan enaa tapaamaan tai olla suu korvissa kun ei yhtaan huvita. Ei tarvii jatkuvasti pinnistella etta ymmartaa mita ihmiset sanoo eika oo koko ajan kuuma ja on kaikki tarkeet ihmiset lahella. Onhan se loppupeleissa kuitenkin niin etta sama missa majailee kunhan on sellasten tyyppien kanssa joiden kanssa haluaakin olla, ja ma en tosiaankaan halua olla naiden kanssa.
Fiilis parani hippusen kun kuulin perjantaina Jyrilta etta CMX ei soitakaan Ruisrockissa, ja huononi sitten taas kun se kerto etta ne oli menossa Kipinaniemeen pippaloimaan. Tosin myohemmin kuulin etta siella oli ollu jokseenkin kurjaa. On vahan ikava sita poikaa. Plaah, ma haluan olla kavereiden kanssa ja loobata ennen kouluraadannan alkamista ja tupakoida ja juoda kaljaa ja laittaa Kantsun kuosiin. Voi paska, ma haluun kotiin.

Torstaina oltiin tosiaan kahen eri rotariklubin (Bulsar ja Vapi) Installation Ceremonyssa. Bulsar on mun host-klubi, kokous pidettiin hallissa joka naytti ihan uima-altaalta (no joo joo, lattiassa ja seinissa siniset kaakelit), ja haisikin itseasiassa kloorille. Salin etuosassa oli lava ja lavalla pitka poyta jonka takana istuivat Rotary Club of Bulsarin seka Inner Wheel Club of Bulsarin (Inner Wheel on rotareiden naisjarjesto tai joku) uus ja vanha presidentti, uus ja vanha sihteeri jne. Tossa kokouksessa kaytiin vaan pyorahtamassa, mina ja Khushu saatiin kukkia (kukkien antaminen on taalla tapa tervehtia, toivottaa tervetulleeks jne.) ja Nilax piti pienen puheen ja sit lahettiin ajamaan Vapiin. Liikenne oli ihan yhta kamalaa kun aina ennenkin, ma varmaan uskallan lahtea mihinkaan Goalle jos sinne mennaan autolla. Todennakosyys etta ehtii delata jossain onnettomuudessa sellasella matkalla on aika iso.
Vapi on kuulemma Intian saastunein kaupunki, en paassyt asiaa itse toteamaan koska kokous pidettiin ilmastoidussa (!!! TAIVAS !!!) juppiluokan (tosin mikaan mika taalla on 'very good' ei olisi suomessa edes 'good') hotellissa vahan kaupungin ulkopuolella. Salin etuosassa oli taasen pitka poyta ja siella ne samat tyypit ko Bulsarissakin, paitsi etta nyt ne oli tietenkin Vapin klubien edustajia. Meita taas kukitettiin, sitten illan guest of honor tohtori K.P. Mishra piti puheen joka kasitteli lahinna lahimmaisenrakkautta. Se kaveri oli aika hassu, oli tyoskennelly aiti Teresan kanssa Kalkutassa jotain 35 vuotta sitten. Puhe oli ihan hyva, valilla jouduttiin tosin pitamaan taukoa sahkokatkojen vuoks (koko sali meni sillon tallon pimeeks, ja jengi vaan istu ihan rauhassa paikallaan ja venaili et electricity palaa). Lisaks siella puhu sellanen gigolon nakonen kuuskybanen aija, oisko se ollu joku sen klubin johtohenkilo emmina tieda. Opin mm. etta Vapin klubi on tan district 3060:n paras, ne on rahottanu ihan hulluna kaikkee, tyyliin sairaaloita ja kouluja ja tallasta.
Lopuks dr. K.P.Mishra myi jotain kirjottamiaan kirjoja signeerauksella varustettuna, Nilax halus ostaa mulle ne molemmat lahjaks. No hei 200 rupiaa kahesta kirjasta... se toinen oli vitsikirja missa oli oikeesti ihan hyviakin juttuja, toinen joku kardiologia-opas :)
Sit ku ceremonyt ja puheet ja muut oli ohi, paastiin syomaan. Ensin totuttuun tapaan miljoonaa eri ruokalajia pienia maaria (joista ehdottomasti parasta oli sellanen valkonen kiisseli, oisko ollu kookosmaitoon tehty, sit siin oli riisia ja mausteita ja nam! Jalleen kerran kaikki ui rasvassa), jalkkariks jatskia suklaakastikkeella. Ah. Kovin tarkasti ei muuten noita ruokia enaa nain lauantai-iltana muista, pitais paasta kirjaamaan heti ylos (silla enhan mina tata teille oikeasti kirjoita vaan itselleni, luuletteko etta olisin jaksanu kasin johonkin paivakirjaan vaantaa tallaset maarat tekstia?)
Kattelin illan aikana ainakin kymmenta sataa ihmista, hinicetomeetyou, jumalauta etta ma vihaan tollasta.
Oltiin himassa joskus yhelta.

Eilen mentiin Khushboon kanssa niiden koululle, asuttiin Dinesh (koulun trustee) ja Trupti (koulun guajrati-kielen maikka) Sakarian himassa, niilla on kamppa siina koulualueen reunassa. Perheen pojan nimi on Kush, 17, ja se oli ton saman Bulsarin klubin kautta kuukauden Englannissa. Sen vaihtopari on siis taa Sarah (19, asuu tunnin ajomatkan paassa Manchesterista), joka tuli eilen ja asuu nyt kanssa Mufteilla. Ihan jees tyyppi, tai siis tottakai se on vitun hienoa kun on joku jonka puheesta saa selvaa (jumalainen aksentti!) ja jonka kanssa voi jakaa kaikkia naiden kummallisuuksia. Kun on tallasessa paikassa, jotku Suomi ja UK tuntuu melkein samalta maalta...

Tutustuttiin pikasesti kouluun heti sinne paasemisen jalkeen. Mulla oli koko ajan helvetin huono olo, paata sarki ja vatsaan sattu ja ois vaan halunnu menna nukkumaan. Myohemmin selvis etta se johtu todnak siita, et meille tarjottu vesi ei ollu mineraalia vaan pelkastaan keitettya. Ohhoh.
Mutta siis asiaan: Vallabh Ashram on vissiin jonkun sortin international school eli opetus on englanniks (mita ei kylla ikina uskois ku kuuntelee miten maikat ja oppilaat sita enkkua vaantaa). Pojille on asuntolat (eli siis niille se on sisaoppilaitos), tytot menee vaan paiviks kouluun ja asuu kotonaan. Opinnot kestaa 15 vuotta, ikavuodet 3-18. Ilmeisesti erittain high class -laitos, mika ei kylla tulis ensimmaisena mieleen ainakaan ulkoasua katellessa: kaikki rakennukset esimerkiks on ihan yhta morskia ku mestat Intiassa yleensakin. Poikien paivaohjelma kuulosti aika sairaalta: heratys viidelta, pesulle, puolentoista tunnin aamulenkki koulun alueella, aamiainen seittemalta, koulu alkaa 7:30 ja kestaa kahteen iltapaivalla, sit on lounas, kolmesta viiteen tukiopetusta, lisakursseja jne. (jotain pakko tehda), sen jalkeen itsenaista opiskelua kaheksaan asti (ja sillon siis oikeesti opiskellaan), kaheksasta yheksaan freetime (eli saat kattoo telkasta uutisia), yheksalta illallinen, sit viela opiskelua puoli kahteentoista asti. MILLON NE NUKKUU?! Ma oon joskus kuullu et ihminen tarvii 8 tuntia younta pysyakseen terveena, opiskelevat ja kasvavat 9 tuntia tai enemman. Kush sano etta joo-o, tasta ohjelmasta on kylla laakarien kanssa keskusteltu ja niiden mukaan se on ihan ok. Hyi helvetti mita kidutusta. En muuten ikina laittais lastani tollaseen paikkaan. Tottakai niiden kaikkein nuorimpien aikataulut on vahan eri, mut kuka yleensa pistaa kolmevuotiaan sisaoppilaitokseen?!

Illemalla oltiin rukoustilaisuudessa, aika jannaa. Jatkat istu lattialla riveissa koulupuvut paalla, siina ne sitten lauleskeli kaikkee (hitto Suomessa ei ikina lahtis sellasesta maarasta ihmisia sellasta aanta), soitti erilaisia soittimia ja meditoi (oli muuten aika koomista ku salillinen poikia istuu risti-istunnassa ja pitaa kasia polvien paalla, silleen peukalo ja etusormi renkaana, tiedatte?). Kush ja Khushboo piti pienet puheet koskien reissujaan Suomeen ja Englantiin, ja mekin siina sit sanottiin muutama sana, ja taas saatiin kukkia. Jotain yleista kattelya ja sita normaalia blaablaata. Mulla oli edelleenkin karmee olo ja Kushiin meni hermot, se on - jos mahollista - viela arsyttavampi tyyppi ku Khushboo. Se vois olla ennemmin 37 ku 17. Just sellanen luokan priimus -tyyppi, isin ja aiskan ja maikkojen suosikki. Se niiden kamppa oli muuten taynna kuvia siita (kaverilla on jopa oman huoneensa seinilla hirvee maara fotoja itestaan pienena). Sit siel oli joka paikassa jotain vitun elamanohjelappusia, esim. tietsikkahuoneesta loyty "one should always go up in life as much as one can", "always keep goal and work hard behind it, to achieve it", "aim your goal as high as you can, and achieve it with hard work", "always laugh on your troubles, and take it as God's blessings"... emma jaksa kirjottaa kaikkia. Ihme porukkaa. Vessat oli muuten taas niin uskomattoman paskasia ettei tosikaan. Luulis etta naiden himoissa olis siistia ku palvelijat puunaa, mut ei sitte. Ja suihkut ja hanat toimi siella viela huonommin ko Mufteilla. Eksyinko aiheesta?

Tultiin siita tilaisuudesta yheksan aikaan, ja tarkotus oli etta syodaan illallista ja tsiigataan sit joku intialainen leffa ('family entertainment', voi kissa...), mut ma sanoin excuse me ja lahdin nukkumaan. Oli seka psyykkisesti etta fyysisesti huono olo. Ma muuten aloin vasta eilen miettia etta naa ihmiset tosiaan nukkuu ihan helvetin vahan: ne menee koisiin usein joskus kahentoista, yhen aikaan ja heraa kuitenkin aamulla viidelta. Hyi helvetti, jalleen kerran. Mulla alkaa yheksan tuntia olla se raja paljon pitaa vahintaan nukkua ettei paivalla vasyta.
Mulle ja Sarahille annettiin makuuhuone jossa on ilmastointikone, mut ikava kylla sen kaytossa tuntu olevan tasan kaks vaihtoehtoa: joko nukut plus kymmenessa ja hirveessa viimassa tai sit et kayta ilmastointia ja hikoilet. Me valittiin ensimmainen, koska hikoilla saa muutenkin ihan riittavasti. Tarkotus oli nousta kaheksalta, ma nukahdin vasta joskus kolmelta ja herailin senkin jalkeen viela koko ajan. Sanky oli karmee, sen ja ilmastointikoneen viiman tuloksena mulla on koko kroppa ihan paskana. Sarkee.

Tanaan aamupaivalla oltiin jossain staff meatingissa vahan puhumassa ja hymyilemassa ja kattelemassa. Mua alko jo ihan tosissaan arsyttaa, taa vitun socializing on aika perseesta ja toi Kush tuntuu ottavan naa kaikki puheet sun muut ihan liian tosissaan. Mua hairitsi seka Kushin etta Khushboon puheissa se hirvee nuoleskelu. Jotenkin Suomessa kaikki sanotaan tosi suoraan, et kehutaan jos on aihetta, muttei tarvii ruveta vakisin keksimaan mitaan ylisanoja ja hirveeta makeilua ja kaikkee. Allottaa sellanen.
Kierreltiin viela vahan koulualuetta ja mulla oli edelleenkin kurja olo. Tsekattiin esim. musaluokka: tyhja huone, matto lattialla, muutama sitra seinalla ja nurkassa jokunen rumpu. Hitto, muistakaa tulla kinuamaan multa sit elokuussa sen koulun esitteita, niistakin saa meinaan niin karmeen rangaistuslaitoskuvan ettei tosikaan. Meijan Suomessa ei tarvii raataa juuri yhtaan naihin verrattuna ja silti meilla on asiat paremmin. Tai no mika sit on paremmin, sitahan ma taalla yritan mietiskella.
Kavastiin kampilla ja lahettiin sit ajaan kohti Padrin kaupunkia, missa on joku naiden koulun sivulaitos, joka on tarkotettu lapsille joiden perheilla ei oo varaa kouluttaa niita. Siella opetellaan jotain ihan basic-juttuja, tyyliin lukeen ja kirjottaan, ja sit jotain maataloutta ja kasitoita ja muuta yleishyodyllista mika vaan voi jotenkin auttaa perheen elattamisessa, ja kaikki siis maksetaan talle varsinaiselle koululle annetuista lahjotuksista jne. Ne oli maailman sulosimpia lapsia, oikeesti! Meita muuten seuras koko kouluvierailun ajan sellanen valokuvaaja, ja diilattiin sen kanssa et saadaan kopiot niista kaikista kuvista, etta nakevat sitten muutkin ne sopot lapset. Ne oli oikeesti ihania.
Kaytiin myos koulun maatilalla (ne ruokkii joka paiva 1500 oppilasta ja henkilokunnan paalle, kylla siina vaiheessa sietaakin olla oma farmi), missa oli niin laihoja lehmia ettei pysty ymmartaan miten ne mitaan maitoa tuottaa. Syotettiin lehmille pelletteja (oh, so exotic!) ja kyhnytettiin sulosia vasikoita.

Iltapaivalla lahinna lepailtiin, ja lahettiin sit ajamaan takas Valsadiin pain. Ei tosin tultu viela Muftien kampille, vaan pyorittiin jonkun aikaa Tithal-rannassa, missa vesi on paskasta ja hiekka mustaa. Ihmeteltiin muuten miks siella oli ihmisia, kun aurinko ei paistanu ja vesi on tosiaan uimakelvotonta. Juotiin taas kookosvetta suoraan kuoresta (7 rupiaa = 15 senttia) ja syotiin jotain intialaista snackia missa oli sellasia vahan corn flakesin nakosia muroja, sit sipulia ja hulluna mausteita. Hyvaa, 5 rupiaa = 10 senttia. Sarah kokeili sita samaa paahdettua maissia mita ma soin joskus alkuviikosta, ja tykkas hulluna. Ai joo, kaytiin myos jossain temppelissa, joka oli aika leimi ilmestys. Tai siis olihan se koristeellinen ja kaikkee, mut niinhan taalla kaikki. Ma olin ihan pettyny kuultuani etta se oli valmistunu suunnilleen vuosi sitten, kaikkien jumalanpalvontamestojen kuuluu olla hullun vanhoja. Sita paitsi sen temppelin lattia naytti samalta ku meijan keittion, ja se hairitsi mua koko ajan.

Sit mentiin Muftien klinikalle, mista lahettiin kaikki kuus syomaan, siis Nilax, Shailaja, Khushboo, Sonam (NYT on kaikkien perheen jasenten nimet oikein, ma olen tarkistanut!), Sarah ja mina. Safkattiin jotain intialaista pizzaa (pullamossolatty ja tomaattia plus juustoa paalla) ja jotain. Ei kauheen ihmeellista. Vierailtiin pikasesti yhessa raataliputiikissa, siella oli seina taynna erilaisia mekkomalleja, mista ne sitten tekee sulle oman kokosen, omasta kankaasta ja ite haluamillas yksityiskohdilla. Ja maksaa max 500 rupiaa, siis jumalauta 10,5 euroa! Aika vahan ma teetan niita. Just sellasia alyttoman mukavia, kivan kuosisia, pitkia paitoja/mekkoja joita voi pitaa housujen kanssa. Ai etta, helmeria. Ja se omien vaatteiden kopiointikin saattaa kuulemma onnistua. Tekiskohan ne Kaapolle sinapinkeltasen takin pelkilla mitoilla :)

Shailaja muuten toi mulle noita pukuja, kaks kappaletta, just naita mihin kuuluu se mekko ja housut ja huivi. Housut on aika koomiset, mut ne mekot on ihan jees. Silti on kylla pakko teettaa, sellasta luksusta et tehaan mittojen mukaan ja saa ite valita kankaat ja paattaa kaikesta ja viela helvetin halvalla ei meinaan ihan heti paase lannessa kokemaan.

keskiviikko, heinäkuu 3

00:05
Unohdin sanoa etta tahan samaan perheeseen tulee toinenkin vaihtari, samanikanen tytto Manchesterista. Perjantaina tai sunnuntaina. Siistia.

13:58
Kirjottaminen on aavistuksen hankalaa, mulla on mendhitahnaa ja sokeroitua sitruunamehua sormissa. Noi Muftit on molemmat hammaslaakareita/-kirurgeja, kaytiin niitten klinikalla tanaan ja vastaanottovirkailija teki mulle hennatatskat kasiin. On hianot, nais on tosiaan viela joissain kohissa monja paalla, mut se lopullinen vari on syva oranssi. Tilanne oli vaan jotenkin tosi inhottava, kun se monjaa levittany tati ei puhunu yhtaan englantia. Holmoa istua pari tuntia kaksin silleen et ei pysty mitenkaan kommunikoimaan.
Klinikka oli vahan sen nakonen, etta toivottavasti en sairastu. Voi hygienian taso. Himaan tulin riksalla, ei muuten ollu mitaan maailman mukavinta ku noi tiet on vahan mita on. Ois voinu hyvin kavella.

Huomenna mennaan tosiaan sinne rotarikokoukseen, Shailaja kerto hankkineensa mulle jonkun puvun sita varten. Sinansa kiinnostavaa etta onks se hankittu ihan lahjana vai siks etta mun vaatteet on naiden mielesta taysin epasopivia siihen tilaisuuteen :) Ja vahan janskattaa etta mahdunko ma siihen pukuun...

Tuli muuten mahtumisesta mieleen, se Vidhi kauhisteli eilen valokuvia katellessaan miten me ollaan kaikki niin isoja. Ehka se tarkotti vanhan nakosia, tai jotain, tuskin se fotoista voi ihmisten kokoa paatella (mut oonhan ma tota Nilaxiakin varmaan paata pidempi!). Ja naytetaan kuulemma kaikki ihan kanoilta ku meil on lyhyt tukka. Hitto, se voi kylla olla etta ma kuulin/ymmarsin vaarin, eihan se nyt voinu sanoa et me naytetaan kaikki kanoilta :D Joka tapauksessa se ihmetteli ku naa pitaa taalla hiuksistaan niin hyvaa huolta ja on tottakai tosi siistia jos on pitka tukka. Esim. Shailajan hiukset on ulottuu perseen paalle, ja kai tolla Khushullakin on aika pitka letti, se ei vaan pida sita koskaan auki.

Susanna lahetteli viestia, kuulosti aika naantyneelta. On kuulemma kuuma ja hiki ja inhottavaa ja nalka ja vasyttaa. Mul on kylla kaikki toistaseks ihan hyvin, ei mitaan negatiivista mielialaa (joo joo kannatti lahtee, ma tiedan, alkaa sanoko mitaan, pessimistinen elamanasenne pitaa aina olla!). Sitapaitsi taa kuumuus vie nalan.
Se Kanika oli puhunu Susannalle sillon ku ne tuli Suomeen et se haluis siella vahan laihtua, ja sit vierailun loppupaassa ihmetelly miten kaikki suomalaiset voi olla niin laihoja (?) vaikka ne syo niin paljon (?). Vastavuorosesti me ihmeteltiin Mumbain koneessa miten naa voi kaikki olla niin lihavia vaikka ne syo pelkkia kasviksia. Alkaa valjeta: ne vetaa hulluna kaikkee massya. Mullekin on tarjottu mm. useita erilaisia kekseja (jotka oli selkeesti leivottu voita saastelematta, vaan ei kylla maistunu hirveen hyvilta), sellasia vaaleenruskeita palleroita (Nilax tais selittaa et ne on tehty maidosta, jotenkin... paistettu? ei nekaan hirveen hyvia), suklaakakkua, aamiaiseks paahtoleivan kanssa alyttoman makeeta marmeladia. Ja hei jos teekin keitetaan maitoon? Ja itseasiassa vaikka noi ruuat onkin kasvista, ne ui rasvassa. Ja koneessa intialaisen safkan kanssa tuli jalkkarina joku marsipaanimoykky joka tirisi oljya. En pystyny syomaan, ehka sekin on joku takalainen juttu. Eika naa harrasta oikeen mitaan liikuntaa.

Vielakaan ei oo satanu, itseasiassa aurinko paistaa (kuuma!). Ja tan merenrannan kuuluis mun ymmartaakseni olla sita kaikkein sateisinta aluetta.

23:51
Tultiin just himaan, oltiin raflassa syomassa ja kaytiin tsiigaamassa Tithal-rantaa (siis Arabianmeri, naa esitteli sita mulle ihan viboissaan, eihan siina nyt voinu sanoo etta juu olen mina noita ennenkin nahnyt) joka on muutaman kilsan paassa keskustasta.

Safka oli hyvaa ja ruokalajeja ehka miljoona. Kaikki tuli poytaan pienissa astioissa joista otettiin lusikalla lautaselle.
Ensin syotiin sita samaa tortillamaista leipaa mita taalla himassakin (silla on nimi jota ma en muista. Ei naan), talla kertaa paahdettuna. Paalla oli sipulia, punasta chilia ja jotain muuta. Nam, vahan tulista vaan. Khushboo ei pystyny syomaan, ei se mun mielesta mitenkaan tuskasen hottia ollu. Lisaks oli raakaa sipulia (en tosin tieda mita lajiketta) ja sen kanssa tulista... mita on pickle suomeks? Seuraavaks kevatrullia tomaatti- ja jonkun muun kastikkeen kanssa. Sitten sita leipaa, ei paahdettuna mutta voideltuna, ja kolmea erilaista mossoa joista kaks maistu ihan jollekin suomalaiselle jouluruualle, en saanu paahan mille. Oiskohan niissa ollu vaikka inkivaaria tai jotain. Syotiin tietysti kasin. Viimesena tuli mausteista vihannesriisia ohuella jugurttikastikkeella ja jotain juomaa (jugurttia, vetta, mausteita muistaakseni. Tosi suolasta). Naiden lisaks oli koko ajan poydassa monta pienta kippoa joissa oli vaikka mita mausteita ja kastikkeita ja mossoja. Jannin oli hunajalle maistuvat kokot, jotka oli valmistettu sokerista. Niiden makeus autto aina tulisen syomisen jalkeen.
Lopuks saatiin kupit lamminta vetta ja sitruunanpala (kasienpesuun) ja lautasellinen jotain siemenia (aurinkokuivattuja ja paahdettuja, maku muistutti jotain suomalaista karkkia, en taaskaan osaa sanoa mita).
Ravintolan omistaja oli joku Muftien tuttu, ja se vei mut keittioon kattomaan miten niita leipia tehdaan. Niilla oli kuution muotonen uuni jonka paalla oli pyoree reika ja sisalla hiillos. Leipia tekeva jatka otti taikinapallon, laitto siihen vahan oljya ja maustetta, pyoritti siita sekunnin murto-osassa letun ja heitti sen uuninpesan seinaan. Seina paisto toisen puolen ja hiillos toisen. Tajusko kukaan? Se oli aika siistin nakosta joka tapauksessa.
Raflan keittio ja ruokasali - niinko kaikki muutkin paikat taalla - oli taynna henkilokuntaa. Joka ikisessa pikkukaupassakin on aina vahintaan kolme tyontekijaa, mika on aika kummallista. Palveluyhteiskunta.

Paivalla kaytiin torilla, oli aika mesta. En ollu varmaan koskaan nahny puolta niista hedelmista mita siella myytiin. Mut kylla taal on koyhaa ja paskasta, pakko sanoa.
Lisaks kaytiin jonkun opettajan luona sopimassa Sonan lisaopetuksesta, se mies asu kerrostalossa joka oli kans aika elamys. Joka ikinen kaupungin vuokra-asunto Suomessa on mahtavaa luksusta siihen verrattuna. Mut se maikka oli ihana, puhu hulluna ja hullun nopeesti ja heitti lappaa ja palvo Nilaxia. Onhan se vissiin laakarina aika tunnettu ja arvostettu tyyppi taalla.

Huomenna saan hengata paivan yksin ku tytot on koulussa ja vanhemmat toissa. Makaan ja luen Sonja O.:ta, nyt on kesaloma perkele! Illalla rotareihin, mut siel ei tarvii viela puhua.

Toi Khushboo on muuten aarimmaisen arsyttava tyyppi, nysva. Semmonen perus neiti hyvinkayttaytyva. Sonassa (pikkusysteri) on sentaan jotain meininkia, se lojuu taalla illat pitkat kavereittensa kanssa ja heittaa lappaa ja on just niinko meijan Laura. Sen kuteetkin on paljon rennompia (lue: lansimaisempia. Vittu sa oot Riikka avarakatseinen), kun toi Khushu pukeutuu ihan kun aitinsa.

Taj Mahalin reissu saattaa muuten jaada valiin, naa ei tienny etta me lahetaan jo 28.7., sinne piti kai menna just sillon. No on taa aika elamysta muutenkin.

Ei nyt pakko ehtia mailata viela mutsille jotain. Vittu kun on taas hiki. Kohta paasee tupakille.

tiistai, heinäkuu 2

23:02

Jaahas, taalla ollaan. Taysin epatodellinen olo koko ajan. MISTA MA ALOTAN?!

Huomasin muuten just etta taa saitti pelittaa Netscapella vahan huonosti. Sori.

Ei mitaan selostuksia reissun alkuperasta ja tarkotuksesta ja niin edelleen, ma en yksinkertasesti malta. Tutut tietanee ja muut kiinnostuneet voi vapaasti kysya sahkopostin kautta. [[email protected]]

Tosiaan joo. Oltiin sunnuntai-iltana viela Khushboon (se tati joka on mun sort of vaihtopari), Susannan (kuopiolainen joka lahti kans tanne), Kanikan (Susannan vaihtopari) ja mutsin kanssa Eatzissa safkaamassa, mentiin Kantsuun yoks ja jotain.
Niiden intialaisten lento lahti pari tuntia aikasemmin ku meijan (ei mahuttu Susannan kanssa enaa samaan koneeseen ku niita lippuja varattiin niin myohaan, Khushboo ja Kanika lensi British Airwaysilla Heathrow'n kautta Mumbaihin, me Lufthansalla Frankfurtin kautta samaan paikkaan), 7:30 maanantai-aamuna. Mutsi heitti ne kentalle ja siina kyytia odotellessa Susanna ehti kertoa kuinka Kanika oli paheksunu syvasti mm. ajatusta ottaa mukaan spagettiolkaiminen satiiniyopaita tai polvipitunen kesamekko. Mihinmaolenmenossa-mieliala oli siina vaiheessa aika taivaissa, varsinkin kun monsuunisateista oli kuultu vahan turhan negatiivista juttua ja noiden intialaisten kanssa ei oikeen ollu mitaan puhuttavaa.
Jossain vaiheessa mutsi soittaa lentokentalta etta tytoilla oli tosiaankin ollu yhteensa 32 kg ylipainoa matkatavaroissa, BA:lla on ihan nollatoleranssi ja aitee oli sitten kiltisti lainannut lapsosille sen 480 euroa (juu juu, neljasataakahdeksankymmenta euroa) mika ylipainomaksuihin tarvittiin. Millakohan helvetilla ne on paassy sillon tullessaan Lontoossa koneeseen, ku sita kamaa oli sillonkin varmasti yli sallittujen rajojen? Ja milla ne olis paassy tohon paluukoneeseen jos mutsi ei olis armeliaasti vinguttanu korttia ja hoitanu sita juttua niiden puolesta? Hiton saatajat.

Meidan omassa check-inissa kaikki meni ihan jees, paitsi etta mun laukku paino himassa punnitun 21 kilon sijasta 28 kg, ja etta virkailija ilmotti Toolon matkatoimistosta meille puhutun 30 kilon painorajan (norm. 20 kg) olevan voimassa vaan Suomen paassa. Tuliaiset! Mihin ma laitan tuliaiset?! Ja mihin ma laitan sen kaheksan kiloa?! Ehka aiti soittaa matkatoimistoon ja rayhaa vahan.
Vierailtiin Helsinki-Vantaan tupakkihuoneessa, tsiigattiin etta boarding ois alkamassa ja sit ma totesin hukanneeni lentolipun. Siita sai ihan kivan pienen paniikin kehiteltya matkan alun kunniaks, vaan loytyhan tuo kuitenkin.

Helsinki-Frankfurt meni hyvin - saksaa (hitto se on kylla ruma kieli) puhuvaa henkilokuntaa, valkkaria ja levotonta juttua. Perilla juotiin kaljaa ja ostettiin tupakkia (mika ihmeen askikoko on 19kpl? Westin Ice ja punanen Mallu joka tapauksessa kolme epia per boksi).

Mumbain lento oli siina mielessa aika janskis kokemus, etta Susanna ja mina oltiin muutamien jenkkien, saksalaisten ja ranskalaisten lisaks ainoot valkoset siina koneessa. Syotiin liikaa, juotiin vinkkua, Finlandiaa ja olusia (no hitto, kylla sillon pitaa vahan ottaa kun ilmaseks saa. Lentoemot loi meihin paheksuvia katseita), laulettiin ja popitettiin Soul Captain Bandia, vilkuiltiin naista jolla oli ulospullistuneet golfpallon kokoset silmat (taysin liiottelematta! se oli horror), naurettiin hulluna intialaisille musavideoille (ja sille musalle) seka intialaiselle elokuvalle, jonka koukkuna oli vartin valein toistuvat kohtaukset joissa paapari melkein suuteli. Itse pusua me ei koskaan nahty, koska leffan lopussa katseet herpaantu hetkeks Susannan kaadettua pullollisen bissea syliinsa. Se oli ihan kuningasseuraa, mahtava tyyppi.
Koko lento kesti 8 tuntia 40 minuuttia, siina vaiheessa kun kuus tuntia oli kulunu ois antanu jo aika paljon poispaasysta.

Koneen laskeuduttua suunnilleen kello 1 AM paikallista aikaa poistumisputkeen siirtyminen oli aika shokki. Ovea lahestyttaessa tuntu semmonen uimahallin haju ja sit samanlainen tuulahdus kun kuuman saunan pesuhuoneesta tulee. Kesti jonkun aikaa tajuta etta jumalauta, taalla on tallasta sitten koko ajan ja kaikkialla. Ma en todellakaan ymmartany etta taalla olis nain kosteeta, saati sitten kuuma. Jotain kolkyta mut niin vitun hiostavaa et ihan koko ajan on sellanen limanen olo.
Mumbain lentokentta naytti suoraan sanoen ihan paskalta. Tupakkipolitiikka oli mielenkiintonen. Yks staffin jasen sano etta juu polttakaa ihan missa tykkaatte, toinen heristeli sormea naama norsarilla, kolmas huikkas ohi kavellessaan "no smoking here" muttei ryhtyny toimenpiteisiin ja muut ei reagoinu mitenkaan. Meita tuijotettiin koko ajan ihan hulluna ja maahantuloviranomaiset oli yrmyja. Mun laukkua venattiin jotain nelkyt minuuttia. Siina ajassa ehti saada jo useita hotelli-, taksi- ja autonvuokraustarjouksia seka ihailla kuinka ihmiset oli toisilleen mahtavan kohteliaita.
Vaihettiin rahaa, ei ookaan ennen ollu kymppitonnia lompakossa. Yks epi on 47,65 rupiaa. Se rahanvaihtoaija yritti viela kusettaa: annoin sille eurot, se ravelsi jotain tietokoneensa kanssa, kysy sit et paljon siin nipussa on rahaa, ma sanoin 220, se sano etta laskes nyt viela ja ojensi nipun takas mulle jattaen yhen kakskymppisen siihen poydalle syrjaan. Sanoin sitten kohteliaasti etta annatko sen viimesen setelin kanssa. Se naytti pettyneelta.

Paastiin vihdoinkin ulos silta jurkeleen kentalta, perheet (Muftit eli Khushboon perhe eli mun hostit, Sharmat eli Kanun perhe eli Susannan hostit) oli vastassa ja kaikki oli tosi ihania (Mufteilla oli autonkuljettaja, jumalauta. Se oli jotenki koomista ku niilla oli kuitenki joku ihan peruspaska pikkuauto). Lentokentan parkkipaikalla kirmaili kulkukoiria ja ihmisia nukku vilttien paalla vali-istutusnurmikoilla. Oli aika fiilarit.

Sharmat plus Susanna plus mina mentiin niiden autolla, loput tuli silla toisella (Khushboon oli vissiin tarkotus tulla meijan kaa mut "she wanted to sit next to his daddy"). Mumbain ja Valsadin valimatka on tietaakseni jotain parisataa kilsaa, mut matkaan meni nelja ja pual tuntia.
Liikenne olikin kylla jotain ihan uskomatonta. "Moottoritiella" (tai siis tiella jolla oli kaks kaistaa molempiin suuntiin) kulki niin henkiloautot, rekat, autoriksat, erinakoset kakspyoraset ku jalankulkijatkin. Ohittamistyyli oli erikoinen: kaikki ajo sisemmalla kaistalla (vasemmanpuoleinen liikenne by the way), ja jos joku halus ohi se soitti torvea seuraavan takana jollon seuraava vaisti ulkokaistalle. Melkein kaikkien rekkojen perassa lukikin etta "HORN OK PLEASE", ma en tosin saanu selville olikse lappa vai onks silla joku merkitys jos sita ei siella lue. Rekat on muuten hullun koristeltuja, siis kaikennakosia kuvia ja takapuskurista narun paassa roikkuvia esineita ja jouluvaloja jne.
Tiella saatto koska tahansa tulla vastaan joku elukka, pysahtyny auto, maanvyoryma, jostain pudonnu kivenlohkare, kohta jolla tieta ei yksinkertasesti ole... arvatkaa oliko autossa turvavoita naiden yllarijarrutusten varalta? Se kaara oli by the way kuulemma ihan uus, viime viikolla hankittu. Jos ma oisin nahny sen esim. Suomessa olisin arvioinu iaks vahintaan viistoista vuotta. Ehka se oli kaytetty. Tai sit paikallisen autotuotannon hedelmat vaan nayttaa tolta. Ajettiin keskimaarin viitta, kuuttakymppia koko matka.
Maisemia ei ikava kylla pimeyden takia juuri nahty, mutta tienpenkat tarjos mm. kauheitakauheitakauheita pahvilaatikkohokkelikylia joissa jengi asuu, kaikennakosta baaria ja hotellia seka palavan rekan. Alkumatkasta siina erisuuntaisten kaistojen valisella jutulla (kyl te tiiatte), joka taalla sattu oleen betonia, nukku ihmisia. Ei ymmarra miks.
Jos silla nelikaistatiella oli valilla turvaton olo, niin yhtaan ei fiilis parantunu kun paastiin tavalliselle maantielle ja Kanun faija ohitteli jumalattomia rekkajonoja. Se oli oikeesti pelottavaa, kun saattettiin olla vastaantulijan kanssa samalla kaistalla viela siina vaiheessa kun autojen valia oli kakskyt metria. Sit kaikilla oli koko ajan pitkat paalla (jos niilla nyt yleensa on sellasta vaihtoehtoa, ehka onkin vaan yhet ihan helvetin kirkkaat valot), ma satuin istumaan just siina auton oikeella puolella ja jumalauta etta sattu silmiin koko ajan. Ma en kasita miten se kuski muka saatto naha mitaan.
Koko matka kuunneltiin jotain Mumbain hittiradiokanavaa, jolla soi sulassa sovussa intialainen ja lansimainen musa. Se intialainen on siina mielessa aika hassua, et siella saattaa olla ihan perus tanssipoppikonebiitti pohjalla, sit on se kummallinen laulutekniikka ja ehka pari jotain naita trad. soittimia sen paalla. Kanika ja sen isa laulo innokkaasti mukana koko ajan.
Nukahdin joskus vahan ennen viitta, kun kuudelta avasin silmat totesin etta katos nyt on valosaa ja tien reunassa kavelee tusina lehmia. Perse oli niin liimaantunu autonpenkkiin kiinni kun nyt voi olla ja nopeesta jarvipulahduksesta oisin maksanu aika kovan hinnan. Valsadiin tultiin vahan ennen seittemaa. Nahtiin hulluna jengia koulupuvuissa matkalla mopoilla ja kavellen opin aareen, kauppiaita avaamassa kojujaan ja paljonpaljon lisaa rotiskoslummia.

Mut tuotiin Mufteille, sanoin Susannalle ja Sharmoille heiheit ja ne jatko sitten Suratiin (valimatkasta ei tietoa, autolla n. kaks ja puol tuntia kuulemma). Siina sit pyorittiin ja Khushboo anto muulle perheelle (isa, aiti, 14-vuotias pikkusisko) Suomen tuliaisia. Ainakin yhen saman kirjan se oli ostanu ku mekin, mut senhan nyt voi antaa jollekin muille. Shailaja-aiti (en nyt kylla ees takaa et toi nimi on oikein) keitti mulle intialaista teeta (siis maitoon keitettya mustaa teeta joka maustetaan sokerilla ja jollain muullakin vissiin) joka oli hyvaa.
Kamppa ei muuten loppupeleissa ees oo kovin haapponen. Ei lahellekaan palatsi. Joka paikka tuntuu olevan taynna tuulettimia (ja hyva niin), ruokahuoneessa on sellanen Ganesha-alttari (mikska sita sanotaan? eihan se nyt alttari oo vai onko?), keittiossa kaks jaakaappia (joista toinen on lahinna suomalaista keittiokaappia vastaava, eihan taalla mikaan huoneenlammossa oikein sailyis) ja kakslevynen kaasuhella, ei uunia. Olkkarissa hirvee maara sohvaa, telkkari (jota toi pikkusysteri, mitenkohan se kirjotetaan, sanotaan Sono, tuijottaa lahestulkoon yhta paljon ko mein Laura) ja stekat. Mul on oma huone ja oma kylppari, jalkimmaisen paskasuusaste oli tosin korkeempi ko lentokoneen vessoilla, mika on jo aika saavutus. Niin ja oma parveke! Yotupakointia.

Purin kamat ja menin vihdoinkin pesulle, todetakseni etta paine ei riita minkaanlaisen kasi- tai muunkaan suihkun kayttoon. Loppujen lopuks meni hermot ja istuin hanan alla, se oli ainoo jotenki toimiva tapa saada koko iho edes kasteltua. Ohhoh. Ja kamoista puheenollen, ma olisin voinu ihan suosiolla jattaa noista kuteista kolme neljasosaa kotiin koska niita ei tan ilman takia pysty tosiaankaan pitamaan (vahan vituttaa ko mulla tosiaan on nyt helvetin painava matkalaukku taynna kaikkee ihan turhaa salaa, senkin tilan ois voinu tayttaa ostoksilla). Taidan ihan oikeesti menna raatalille teettamaan sellasen puvun mita naa muijat taalla kayttaa, leveet housut ja semmonen pitka paita/mekko. Niille housuille tuskin loytyy sit enaa mitaan myohempaa kayttoa koska ne on aika kauheet, mut ne vois olla taalla kivan vilposat, ja se mekkohan nyt on ihan jees muutenkin. Eika pitais maksaa paljoo.

Paivalla nukuin nelja tuntia ja sit soin ihan jees ruokaa (peruna-vihannesjuttua, sellasia vahan tortillan tyyppisia lettuja, jotain hedelmaa/vihannesta joka oli paistettu voissa ja mausteissa seka jumalaisen ihanaa mangokiisselia, 'ras'), kasin by the way. Sit tsiigailtiin vahan telkkaria ja mulle selvis etta noilla kastimerkeilla ei tosiaan oo enaa mitaan valia, ne on vaan koristeita ja niita sanotaan bindeiks ihan niinko kaikkia muitakin niita otsajuttuja. Tietoisku. Jotain puhuttiin Khushboon koulustaki (jonne se muuten menee jo huomenna) ja mun tulevasta ohjelmasta. Huomenna on ehka joku Rotaryjuttu, torstaina on varmasti kauden eka clubikokous jonne me siis mennaan pitamaan niita puheita ja blaa. Aika vapauttavaa oli kuulla etta mun ei oikeestaan tarvi ees pitaa puhetta, pelkka introduction. Perjantai-lauantai ma meen joillekin tyypeille kylaan, se mies on noitten koulun trustee (ei mulle vielakaan ihan valjennu etta mita semmonen tekee) ja vaimo vissiin joku opettaja. En oo ihan varma ymmarsinko vaarin etta niiden perheeseen tulee torstaina joku brittipoika. Ois meinaan aika jees.

Myohemmin lahettiin Khushun kanssa ostamaan kouluvihkoja ja jatskia. Eihan taalla kaupungissa nyt mitenkaan kaunista oo, talot ois hienoja (vertaa Etela-Euroopan arkkitehtuuri) jos ne olis jossain kunnossa mut ne on ihan murjuja. Toisaalta miten tallasessa kosteudessa muka sais pidettya maalipinnat kunnossa ja kuka jaksaa joka maanjaristyksen jalkeen paikkailla seinien halkeamia (tosin niita jaristyksia on kuulemma aika harvoin). Kadut on kapeita ja paskasia, joka paikassa on koiria, sikoja, lehmia ja vesipuhveleita. Siis niin niin ne kavelee taalla ympariinsa ja ihmiset vaistelee jos ehtii.
Matkalla ostettiin maissia, joka oli erinomaisen hyvaa, joskin aika erilaista ko himassa. Suomessahan maissit on sellasia kullankeltasia ja jyvia on paljon, taalla ne oli valkosia, ja jyvia oli harvemmassa. Se seta paisto ne sellasella notskilla ja sitten se tati siveli paalle suolaa ja jotain chilijuttua (tai siis olis laittanu jos Khushu ei olis kieltany, ma en kuulemma olis ikina pystyny syomaan sita mika saattaa olla ihan totta). Ne oli rapeita ja maistu vahan niinko savustetulle. Hinta nelja rupiaa eli kaheksan senttia kappale, ja namia oli.
Ku paastiin vahan isommalle kadulle liikenne alko olla aika kaaosta: autoja, riksoja, mopoja (niilla kuljetaan tosi paljon, aina vahintaan kakspaalla), fillareita, jalankulkijoita, elaimia, kaikkia paljon ja jokikinen tuntu noudattavan ihan omia henkilokohtasia saantojaan. Torvet soi niin etta korviin sattu, kadunylitys kesti uskomattoman kauan - ja Khushboo ihmetteli miten on niin vahan porukkaa liikkeella. Ja taa on tosi pieni kaupunki, jotain 60 000 asukasta. Haluankohan ma edes nahda jonkun Mumbain liikennetta?! Kaikki ihmiset tuijotti mua koko ajan. Onneks ma oon aika karaistunu siihen.
Jatskibaari oli kiva, mie join mangopirteloa joka oli ihan vitun hyvaa. Siis oikeesti tositosi hyvaa. Hinta 25 rupiaa eli 52 senttia.
Kotimatkalla Khushboo osotti yhen hokkelialueen peralle ja sano etta "that's where our servant lives, we can visit her some day". Onks naa vaan niin paatuneita tohon hommaan ettei tunnu missaan? Yhtaan spitaalista ei oo sentaan viela tullu vastaan.

Nyt illalla on jutellu puhelimessa kahen ja paikan paalla yhen Khushun kaverin kanssa. Se paikan paalla kaynyt oli Vidhi, joka halus tietaa mm. lumilautailusta, koulusta ja uskonnosta. Naytin sille jotain valokuviakin. Kaverilta meinas tippua silmat paasta ku ma kerroin asuvani yksin Helsingissa ja ku valokuvissa juotiin viinaa (mahtavasti valittuja kuvia. Aina on hyva vahan jarkyttaa). Se puhelimessa puhuminen on aika extremea, varsinkin toi jalkimmainen puhelu: toisessa paassa oli joku jatka Etela-Intiasta, ja sen englanti oli kylla sellasta etta voi kissa. Noh.
Me ollaan tosiaan oltu koko paiva Khushboon ja Sonon (ei edelleenkaan hajua miten kirjotetaan) kanssa kolmistaan ku noitten porukat on jossain Rotary-crapissa viiden tunnin matkan paassa.

Oiskohan viela jotain? Sita piti sanoo etta nyt alkaa kylla ymmartaa miten noi oli semmosia nysvia Suomessa - nehan on ihan kakaroita molemmat! Just niin isin tyttoja ku voi olla. Khushun ja sen siskon yhteisessa huoneessa on mm. Mikki Hiiri -verhot ja hirvee maara pehmoleluja, ja ne viela kehu miten sen huoneen sistustuksen ne on paattany ihan itte.

Onhan taa tallasta lojumista, en tosin pista pahakseni ollenkaan, kesaloma perkele! Musta on erittain jees esim. se etta ne puhuu keskenaan gujaratia, koska se on aika sama mita ne musta puhuu ja sillon mun ei tarvii osallistua keskusteluun. Toivottavasti ohjelma pysyykin aika loysana. Ei ihmisten tapaamisessa ja Goassa ja Taj Mahalissa mitaan vikaa, kuhan ehtii joskus ihan vaan olla.
Ilmastoonkin alkaa muuten tottua, pihalla on oikein miellyttavaa jos vahan tuulee, ku se ilma on niin pehmeeta. Kavin just partsilla fiilistelemassa, kaskaat sirittaa.

sunnuntai, kesäkuu 30

hitto mit� s��t��.
sivu on ruma eik� se toimi, kello on sata ja m� en ole viel� pakannut.