| intia! ||| 07/02 |

perjantai, heinäkuu 12

20:45
Huomasin asken etta ma oon palanu! Olkapaat, selka, rinta, poskipaat, ei voi olla totta! Missa valissa? Ton auringon taytyy olla vahan helvetin voimakas taalla, koska kaupungillaoloajan oli melkein koko ajan pilvista. Ei hitto.

Niin kaupungilla tosiaan, kunhan dallailtiin ja rapsittiin kuvia ja voi luoja miten ihmiset tuijotti meita. Ne ei ees hymyile tai mitaan, ne vaan tuijottaa. Tai no kyllahan me saatiin muutamat tervehdyksetkin, ja siella ordinary people -alueella (jonka lapi ajettiin eilen) ihmiset naytti jopa ystavallisilta. Kai se kaikki huomio on ihan ymmarrettavaa, ollaanhan me suurella todennakosyydella tan kaupungin ainoot valkoset. Saatto johtua osin siitakin etta mulla oli spagettiolkaiminen, suhteellisen vartalonmyotanen toppi paalla, suunnittelin kylla laittavani jotain sen paalle etten pilaa Muftien mainetta, mutta totesin sitten etta ei tata kuumuutta kesta missaan pitkahihasessa. Hiki valu koko ajan, mut oli se kappaily ja tsiigailu kuitenki paljon parempaa ku himassa lojuminen.

Ei sit menty iltapaivalla shopping. Johtu ilmeisesti siita et Shailaja on ollu koko paivan jotenki huonovointinen. Sen sijaan lahettiin Khushboon koululle, sinne Kushin vanhempien himaan, Khushu haki Truptilta (se mutsi) jotain musakasetteja niiden tanssia varten (skabat tan kuun lopussa). Me istuskeltiin Sarahin kanssa pihakeinussa, ilma oli miellyttava, kerrankin ei hikoiltu yhtaan. Jauhettiin paskaa ja juotiin teeta. Fiilis laski ku se vitun Dinesh (Kushin isa, maailman kuivin aija jonka kanssa me ikava kylla lahetaan Ahmadabadiin huomenna) tuli jauhaan jotain. Se puhuu sellasella inhottavalla hiljasella aanella ja sil on niiiin tylsaa juttua.
Lahettiin sen kanssa tsiigaan Atul Clubia. Atul oli aika kumma paikka, se on kai periaatteessa joku teollisuusalue, aidalla rajattu. Kaikki tyontekijat kuitenkin asuu silla alueella omakotitaloissa, siella on niiden lapsille oma koulu, ja taa Club oli sit niiden joku virkistysmesta. Siella on uima-allas, mahollisuudet pelata sulkkista, pingista, shakkia ja jotain, sit conference room missa kuulemma naytetaan sillon tallon leffoja jne. Mufteilla on kuulemma lifetime-jasenyys sinne (paasee siis myos ulkopuoliset), korostettiin viela etta kaikilla perheenjasenilla ja yks jasenyys maksaa 15000 rupiaa. Se on 300 euroa. Jotenki tosi outoa miten ne tykkaa boostata kaikilla tallasilla jutuilla kuinka niilla on sita ja sita ja varaa siihen ja siihen, ja kuinka ne kehuu loputtomiin kaikkia mestoja. Aika koomista oikeestaan, koska kaikki summat kuulostaa meijan mielesta ihan naurettavan pienilta ja kaikki mestat on tosi vaatimattomia.

Jostain syysta tanaan on ollu taas kunnon ita-lansi -erojen sisaistamispaiva. Se on niin alytonta miten kaikki mita naa taalla kehuu maasta taivaisiin on meijan mielesta korkeintaan keskitasoa. Alkaa nyt vasta tajuta miten epatasa-arvosta taa homma on. Aatelkaa nyt: me ollaan taalla hyvin varakkaiden ihmisten seurassa, ja silti kaikki mita niilla on, sellaset jutut mita ne pitaa tosi luksuksena, on meijan mielesta ihan crappy, ja me (Sarah ja mina) ollaan himoissamme vaan sellasta ehka hitusen korkeempaa keskitasoa! Sit jos ruvetaan aatteleen eroa tosi rikkaiden eurooppalaisten/amerikkalaisten ja tosi koyhien intialaisten valilla, ni se kuilu on ihan kasityskyvyn ulottumattomissa. Sairasta. Tottumuseroistahan tassa on kysymys, mut mun on pakko sanoo et jos ma olisin taalla vuosivaihto-oppilaana ni voi hyva jumala. Kuulostaa maailman tyhmimmalta, mut ma en missaan tapauksessa haluais elaa vuotta ilman vessapaperia, kaiken tan melun ja paskan ja rikkinaisyyden keskella. Toikin on muuten sellanen juttu minka ma havahduin tajuamaan vasta ihan pari paivaa sitten: taalla ei oo missaan taysin siistia ja ehjaa. "Taysin", siis silleen miten nyt mestat on keskimaarin normaalisti lannessa. Emma osaa selittaa. Taalla on vaan niin RUMAA, ja jotenkin mun jarjestykseen tottuneet silmat vasyy ku katsettaan ei voi kaantaa oikeen mihinkaan ilman etta nakee jotain keskenerasta tai nuhjusta tai... no ehka te tajuutte.
Vaikka ma olen aina pitanyt itseani suht sopeutumiskykyisena ja avoimena ja niin edelleen, niin ma en kylla ikina asuis taalla, ja on aivan saatanan hienoa tunnustaa itselleen olevansa just tasan sellanen itsekas, mukavuudenhalunen paskiainen ku lansimaalaisten sanotaan olevan. Suomessakin on paljon sellasia tyyppeja jotka paasaa etta meidan pitaa laskea elintasoamme huomattavasti jotta maailmaan voitais edes teoriassa saada jonkinnakonen tasa-arvo, ja usein ne viela vaittaa olevansa ite valmiita elamaan vaikka kuinka pienin evain. Kaikkien sellasten tyyppien pitais oikeesti paasta kaymaan taalla, ihan vaan jotta sitten varmasti tietavat mista puhuvat. En sano mitenkaan ketaan halveksien tai aliarvioiden vaan ihan tosiasiana, naita elintasoeroja ei vaan yksinkertasesti VOI tajuta ilman etta ne kokee itse. Ma en nyt puhu vessapaperista vaikka siita onkin tullu ruikutettua, se on loppupeleissa hyvin pieni ongelma. Ja edelleenkin korostan etta minahan en ole nahnyt mitaan, koska taa perhe on ihan sfaareissa tavallisiin intialaisiin verrattuna.

Huomenna tosiaan Ahmadabadiin, voi vittu kun se jurkeleen Dinesh lahtee mukaan. Ei jaksa sita paskanjauhantaa ja elamanohjetulvaa. Eika me ees menna junalla sinne Ahmadabadiin vaan autolla. Hoh. Juna ois voinu olla aika kokemus. Tullaan maanantaina takasin, yovytaan Truptin serkun luona.

Tuli muuten mieleen et ainoo mika tassa jumalaisen ihanassa kotiinpaasyssa vituttaa on se, et meijan oli tarkotus menna jonkun ammattilaisen luo opettelemaan noiden hennatatskojen tekoa tassa joku paiva, nyt en paase. Enka muuten ehdi saada enaa uusia tatskojakaan kasiin, naa vanhat on nyt ihan haalistunu mut ei kuitenkaan tarpeeks haalistunu et vois teha uudet paalle. Kayn joka tapauksessa ostamassa hennajauhetta ja sita oljya mihin ne sen sekottaa, ehka Shailaja voi kertoa miten ne tekee ne hyvin napparat pursotintuubit? Voi leikkia sit kotona.

Vittu naa varmaan kaikki vihaa mua ku ma oon maailman epasosiaalisin ja vaan istun koneella ja luen koko ajan. Mulla ei riita energia englanninkieliseen keskusteluun enaa tahan aikaan illasta. Mutta voi riemua, kuuden vuorokauden paasta ma olen jo kotona!

11:57
Meidan aiti on maailman paras: ma lahen himaan 18.7. kello 02:50, ens viikolla keskiviikon ja torstain valisena yona siis. Luksusta. Eihan naille nyt voinu tietenkaan sanoa etta joo en viihdy yhtaan, mulla on tylsaa ja menee loma hukkaan, niin etta me sitten sepitettiin tallanen mahtava peitetarina. Mahan pyrin Pop&Jazz Konservatorion perusopetukseen kevaalla enka paassy, nyt sanottiin noille et tasta "music academysta" oli ilmotettu et jostain syysta otetaan toinen paasykoekierros, testit viikolla 30, ei voi muuttaa. Voi kiitos rakas aiti. Onhan taa vahan julmaa, mut emma naita ihmisia enaa tapaa.
En oikeestaan edes tunne itteani kovin luuseriks. Ma oon nyt kayny taalla ja todennu et ei oo mua varten, paasen himaan missa on sitten viela 26 paivaa lomaa jaljella. Tai siis... kelle ma todistaisin ja mita jaamalla tanne loppuun asti? Ei viihdy niin ei viihdy, eika taa kotiinlahto nyt mitaan ihan hirveita ongelmia tai taloudellisia menetyksia kellekaan aiheuttanu.
Nayttaa kylla vahan silta etta nyt ois alkanu vihdoinkin tapahtua jotain, ens viikolla ois menty Goalle ja sit jossain vaiheessa kai Suratii ja sielta johonkin, mut ei kylla kyrsi yhtaan. Ma paasenki mokille uimaan ja poimimaan mustikoita, nautiskelemaan viela vahan keshelsingista ja olemaan kavereiden kanssa, mika on paljon siistimpaa. Olenhan jotain ainakin omista arvoistani oppinu tan reissun aikana. Sitapaitsi nyt ku Muftit sai tietaa etta mulla on enaa viis, kuus paivaa aikaa, ne jarkkaa mulle mahollisuuksia teha just sita mita ma haluun. Se tarkottaakin sit lahinna ostelua, tanaan iltapaivalla mennaan. Hahaa.
Ai etta ma oon niin fiilareissa. Pitaa muuten muistaa lahettaa postikortit.

Eilen lojuttiin (...) ja illalla seitteman jalkeen lahettiin rotarikokoukseen, mulla ja Sarahilla oli paalla ne Shailajan ostamat intialaismekot.
Kokous ei ollu siina uima-allashallissa niinko viimeks, vaan jossain hikisessa kopissa vastapaisessa rakennuksessa. Siella ne on kuulemma normaalistikin, viime viikon installation ceremony oli poikkeus. Siina kateltiin jotain tyyppeja ja mentiin sit sinne eteen puheenjohtajan (tiistainen Mr. Dalal) ja sihteerin viereen istumaan. Ma olin valmistellu hienon puheen, mut sit kaikki meni ihan pain helvettia. Ensinnakin joku aija esitteli meidat jo ennenku me paastiin sanomaan ite sanaakaan, kerto nimet ja iat ja kotipaikat ja perheet ja opiskelut ja harrastukset. Otettu niista hakulomakkeista. Mita jarkee siina nyt vittu oli? Mulle oli nimittain kerrottu etta puheen pitais olla n. 10 minuuttia pitka ja kasitella omaa kotimaata, itsea ja perhetta. Sit pj alusti mun puheen kertomalla kaikkee faktaa Suomesta, siina vaiheessa ma totesin etta jaahas mitakohan helvettia ma enaa sanon. Mr. Dalal sitten kehotti etta noniin Riikka olepas hyva, nouse puhujaponttoon ja kerro meille kokemuksistasi Intiassa. Totesin etta ei sit vissiin pidetty puhetta, improvisoin kiitokset ja nopeet thepeopleareverynicethefoodisreallygoodtheclimateisabittoohotformebuti'vehadagreattimesofar-sepustukset, yhteensa noin puoli minuuttia. Sarah selvis paremmin, se piti alkuperasesti suunnittelemansa puheen melkein kokonaisena, kerto Englannista jne. Kush ja Khushboo puhu molemmat jotain kymmenen minsaa. Jalkeenpain Mr. Muftilla oli vahan huonoa kommenttia, se kavi meinaan joskus iltapaivalla kysymassa et onks puhe valmis ja ma sanoin etta sita tassa just parhaillaan mietiskelen. Ku ma sit saadin siella kokouksessa, se sai kasityksen et ma en ollu tehny sita puhetta ollenkaan. Sain aika monta kertaa selittaa mita siina tapahtu ennen ko se tajus, ja sit se juttu lahinna nauratti kaikkia. Voi jeesus.

Paivan mielenkiintosimmat hetket seuras rotarikokouksen jalkeen. Istuttiin autoon ja meilla oli sellanen kasitys et ollaan menossa himaan, sit parkkeerataanki johonki sivukujalle ja ilmotetaan et taa on Valsadin paikallistelevision studio, mennaan haastatteluun. Oltiin vahan etta no voi vittu, siistia olla jossain telkkarissa vasyneena ja hikisena.
Valsad on tosiaan 200 000 asukkaan kaupunki (ei 60 000 niinku joku joskus sano), Tampereen kokonen, takalaisessa mittakaavassa ei kovin iso, joten se paikallistelevisiokin oli todella vaatimaton ilmestys (tosin enhan mina tieda milta televisiostudiot taalla yleensa nayttaa, varmaan se "very good taalla = valttava lannessa" -saanto patee niihinkin). Ensin noustiin viis kerrosta portaita, ja saavuttiin kerrostalokaksioon. Toisessa huoneessa kuvattiin: seinalla sininen kangas, sen edessa poyta ja poydan takana tuolit, vastapaisessa nurkassa hikinen kamera ja monitori. Toisessa huoneessa oli vissiin jotain tekniikkasalaa, ja ainakin hirvee maara videokasetteja. Sarahin kanssa naurettiin varmaan kymmenen minuuttia et taa on ihan uskomatonta, me ollaan paikallistv:n studiossa ja taa nayttaa lahinna joltain tyhjalta kampalta missa lapset kuvaa leikkiuutisia tavallisella videokameralla.
Itse ohjelma oli sit sellanen etta yks aija kysy meilta kaikilta neljalta (Kush ja Khushboo oli kans messissa) jotain kysymyksia, homma kesti yhteensa ehka 10 minsaa. Tulee tanaan ulos.
Me saadaan siita nauhasta kuulemma kopiot :)

Kushin perhe tuli viela Mufteille syomaan jatskia, kavasin lukemassa mutsilta tulleet viestit ja paasin sitten kertomaan kaikille tan ilouutiseni, siis music academyn uusintakokeisiin paasyn :) Ai niin joo ja UNFORTUNATELY joudun muuten niiden kokeiden takia lahtemaan himaan kymmenen paivaa aikasemmin, hitsi ku harmittaa, enhan vaan tuota liikaa vaivaa? Nautin muuten joka hetkesta. Julmaa.

Me saatiin vihdoinkin se avain, etta voisin varmaan menna kysymaan Sarahilta etta joko mennaan. Ma haluun kaupungille kuvaamaan lehmia. Nyt on hyva mieli koko ajan ku paasee ihan kohta himaan.
Eilinen oli muuten eka paiva ettei ollu maha kipee!

keskiviikko, heinäkuu 10

22:56
Fiksasin vahan tota eilista tekstia. Lisailin juttuja.

Aiti soitti pyynnostani matkatoimistoon, ja ne selvittaa saisko noita lentoja mitenkaan vaihdettua vaikka edes viikkoa aikasempiin, aika taydelta nayttaa kuulemma. Oi ois niin siisti paasta kotiin. Mulla on taas paha olo.

Tanaan lojuttiin, lojuttiin, lojuttiin, hukattiin kallista kesaloma-aikaa, sit joskus kahen aikaan lahettiin Muftien klinikalle kattomaan ku Nilax kaivo jonkun kuolleen naisen silmat ulos (elinlahjotus). Se ei ollu mitenkaan ylitsepaasemattoman allottavaa (Sarah kylla poistu huoneesta ensimmaisen silman jalkeen), mut jotenki vahan sairasta etta jonkun tytar, sisar, aiti on just kuollu ja sit jotkut vaihto-oppilaat maailman toiselta laidalta (ja seitsemisen muutakin ihmista itseasiassa) pallistelee ku silta otetaan silmat talteen. Tai emma tiia, ehka mulla on vaan tyypillinen lansimaisen vieraantunu suhtautuminen kuolemaan.
Sit Sarahille tehtiin hennat kasiin, se muija joka niita duunas oli naiden autonkuljettajan tytar ja ihan tays amatoori. Makin olisin tehny paremmin (tiedan, koska leikin silla varipursottimella vahan sit ku Sarahin kadet oli valmiit). Se tytar oli ensimmainen hunnutettu ja kaavutettu nainen jonka ma oon taalla nahny. Se oli siis tosiaan pukeutunu sellaseen ihme sakkiin ja kaikenpeittavaan huiviin jossa oli vaan verkko silmien kohalla.
Autonkuljettaja vei meijat himaan ja samalla tyttarensa. Taidettiin silla reissulla nahda ekaa kertaa ihanihan tavallisia intialaisia himoja ja ihmisia (matalia, useimmiten maalattiaisia mokkeja, ei yhtaan laskia tatia ja setaa niinku esim. noissa rotarikokouksissa nakee), tahan asti ollaan tutustuttu lahinna tahan rich & famous -kastiin. Se oli ihan oma kaupunginosansa, omat kaupat ja torit ja kaikki. Ja kauniita ihmisia.

Nyt illalla ollaan lojuttu, lojuttu, lojuttu ja syoty dinner joka oli tehty kuulemma ihan mua varten hyvin miedoks ja mausteettomaks. Spaghettia (tosi kummallisesti valmistettu, musta tuntuu et se oli haudutettu uunissa ja maitoon), ihanaa mutta tulista tomaattikeittoa ja sellasia... no kai niita voi sanoo kasvispihveiks (sipulia, kaalia, juustoa ainakin, ja sellanen korppujauhopaallys, tiedatte?). Nyt ma kirjotan ja hikoilen ja sit ma meen nukkuun. Voi ois tosiaan niin hienoo paasta kotiin.

Niin tosiaan joo, Susanna kaski kysella siita Goan matkasta, koska niiden perhe oli uhannu et jos ei Mufteista kuulu mitaan ni ne vie sinne pelkastaan Susannan. Kysyin, Muftit oli ihan ihmeissaan, koska niilla oli sellanen kasitys etta Sharmat jarjestaa ja ilmottaa sitten heille mita tapahtuu. Tieda sitten. Mulle on suoraan sanoen ihan sama mennaanko vai ei, ma menisin mielummin himaan. Mistaan biitsiloikoilusta tai yoelaman tsekkaamisesta taitaa kuitenkin olla ihan turha haaveilla, varsinkin jos mennaan niiden Sharmojen kanssa.
Ai joo ja sunnuntaina mennaan Ahmadabadiin, joka on Gujaratin paakaupunki ja kuulemma mahtava shoppailumesta. Me ollaan sitten kylla ihan vaarassa seurassa: Kushin faija ja Nilax. Se Kushin faija on vahintaan yhta arsyttava ku poikansa. Ma en ymmarra miten se on koskaan voinu paatya yhteen Kushin aidin kanssa, ku se on sellanen raiskyva sateileva taidetati. Ai niin, ups, ne varmaan on nimenomaan paatyny yhteen. Ahmadabadista vois ostaa tuliaisii (kauppoihin, kauppoihin, ei mitaan vitun temppeleita!) ja sit lahtee vaik ens viikon puolivalissa himaan. Voi kunpa niita lentoja olis.

Mulla on muuten joka paikka taynna jotain hyonteisenpistoja, sellasia ihan kummallisia, varsinkin saarissa ja sormissa (!). Outoa, ku ma en muista loppupeleissa nahneeni taalla hirveesti mitaan hyonteisia.

14:33
VOI VITTU MITEN MA VIHAAN,VIHAAN,VIHAAN TATA PAIKKAA!

Mun maha on koko ajan kipee, mulla on huono olo ja tassa talossa ei oo ruokaa. Se on kylla jumalauta ihme homma et ne jaksaa koko ajan sanoa kuinka ne on musta tosi huolissaan ku ma en syo ja kerro vaan mita haluat ni me tuodaan. Ma oon miljoonaa kertaa sanonu etta soisin mielellani kiitos jotain sellasta tavallista mita himassakin mista tiedan ettei aivan varmasti tuu mitaan oireita, esimerkiks leipaa, tuttuja hedelmia ja kasviksia niinko vaikka tomaattia, kurkkua, porkkanaa, omenoita, banaania, luumuja. Ja onko ne ostanu niita? Ei, ei ole, taa kamppa on taynna jotain saatanan sipseja ja upporasvassa paistettua sitajatata ja mausteita ja voi vittu.

Tanaankaan ei oo tehty mitaan muuta ku lojuttu, jos taa action ois tiivistetty niin etta koko ajan tapahtuu jotain ni ma olisin himassa jo, eika menis kesaloma saatana hukkaan taalla toisella puolella maapalloa missa on kaikki asiat huonommin ku kotona. Mua ei kiinnosta paskan vertaa menna huomenna johonki helvetin rotarikokoukseen kertomaan kuinka mulla on tosi kivaa ja Intia on hieno maa, kun mun tekis mieli lahinna kiljua niille etta taa on syvalta ja lahtisin heti pois jos paasisin, enka muuten keksi yhtaan syyta miks tulisin uudestaan.

Ma olen nyt ollu tosi mahtavan rohkea ja kayttanyt taman elamani tilaisuuden hyvakseni ja paassyt vautsivautsivau Intiaan ja todennu etta taa on ihan perseesta. Taysin vilpittomasti, mua ei kiinnosta kuulla enaa yhtaan kulttuurijuttua tai kayda yhessakaan temppelissa tai katella ketaan tai olla kauhuissani liikenteessa tai tsiigailla jotain vitun kameleita. Ei tosiaankaan kesaloman menettamisen arvosta, kiitos vaan.

Ehka mussa on joku vika, mutta taa ei nyt todellakaan ole sita mita ma haluan heinakuussa tehda. Ma haluun naha mulle rakkaita ihmisia, ma haluun mokille, ma haluun koulun pihalle istumaan, ma haluun Kantsuun hiomaan ne vitun tuolit, ma haluun ommella sohvanpaallisia, ma haluun jumalauta tehda jotain hyodyllista enka vaan maata ja hikoilla ja karsia vatsakivuista kaikki vitun paivat lapeensa.

PAASTAKAA MUT HIMAAN JUMALAUTA!

tiistai, heinäkuu 9

22:28
Vitut taa mistaan malarialaakkeista voi johtua! Eilen illalla kirjotin ton entryn loppuun ja menin koisiin, yhtakkia oli maha viela kipeempi kun aikasemmin, ihan tuskaa. Olin syony siina illalla ihanihan vahan kiinalaista takeawayta, et kai se sit siita tuli. Tosi outoa etta ma pystyin viime viikolla syomaan mita vaan ilman mitaan ongelmia, nyt kaikesta vahankin erikoisesta tai mausteisesta tulee karmee olo. Jos makas hiljaa paikallaan ei sattunu niin paljon mut nukkuminen oli aika turhaa unelmaa. Joskus kolmelta haukkasin sit pari Imodiumia ja Buranaa ja sain vihdoinkin unta. Oon muuten vetany talla reissulla aivan varmasti enemman laakkeita kun elamani aikana yhteensa. Ehka se tosiaan tulee vaikka noista maitohappobakteereista ku niita otetaan joka paiva, jos ne on vaikka jotenkin pilaantuneita? Ku taallahan on sisallaki tietysti jotain 30 astetta lampoo, kaytto-ohjeessa lukee etta "sailytys huoneenlammossa (+15 - +25)".

Me (Sarah ja mina) oltiin tanaan Mahesh ja Anjana Dalalin (Rotary Club ja Inner Wheel Club of Bulsarin pressat) viihdytettavina, ja tarkotus oli etta ne hakee meijat aamulla 08:30. Ma olin aamulla kuolemanvasyneena tietenkin lyony heratyksen kiinni ja jatkanu unia (kuinka kotoisaa), havahduin sit 08:22. Totesin etta olo masussa on loistava, syoksyin suihkuun ja repasin kaapista viimeset puhtaat vaatteet (kukaan ei tunnu pesevan mun pyykkeja vaikka ne jattais kuinka tyrkylle. Khushboo sano et jata vaan johonki ni palvelija korjaa, ei ollu vielakaan korjannu ku tultiin asken himaan ja nyt ma kavin sit kantamassa ne ihan omakatisesti alakertaan, koska mulla ei oo enaa yhtaan puhdasta paitaa). Menin puolinukuksissa alakertaan, herrasvaki Dalal saapu sit vasta joskus lahempana puoli kymmenta, niin etta mulla oli hyvin aikaa syoda aamiaista (kaks kuppia intiateeta ja paahtoleipa, ei pysty mitaan muuta. Sain senkin viistoistaminuuttisen aikana hokea 139 kertaa nothanksnothanksnothanks, vittu ku naa ihmiset ei tajua et ma en kykene syomaan mitaan niiden ihmeellisyyksia koska mun maha tappaa mut!), istua sohvalla, ja ennenkaikkea hikoilla. Yleensa ma istun aamulla puoli tuntia suihkussa kylman veden alla (tai siis niin kylman ko hanasta tulee, se on lahinna haaleeta) ja sen jalkeen saattaa olla melkein tunnin raikas, hieton olo, mutta tana aamuna en tosiaan ehtiny (tai oisin ehtiny jos oisin muistanu naiden aikakasitykset).

Dalalit oli oikein sympaattinen, liki seittemankymppinen pariskunta, joilla oli... no en tieda kuinka monta lasta, mutta kaikki asuvat kuitenkin ulkomailla. Ne on hyperaktiivisia rotareita ja majottanu tai viihdyttany vuosien varrella varmaan kymmenia vaihto-oppilaita.
Asuvat valtavassa vanhassa talossa Valsadin keskustassa (itseasiassa se talo on joskus aikanaan sijainnu ihan kaupungin laidalla ja ollu vahanniinko jonkun maatilan tms. paarakennus, kuulunu aina Dalalin suvulle). Talon tontilla on myos useita vuokrakamppia, ja kaikesta paatellen herra ja rouva ovat vahan vitun rikkaita. Talossa oli huikeen siisteja, 60 vuotta vanhoja huonekaluja, ja olohuoneessa sellanen ihana katosta roikkuva, kolmenistuttava sohvakeinu (niita keinuja on muuten nahty parin viime paivan aikana joka paikassa, seka sisalla taloissa etta kuisteilla. Ma haluun Kantsuun sellasen). Huoneet oli valtavan korkeita ja niiden kattoihin oli maalattu hienoja kuvioita, joihinkin jopa intialaisten suurmiesten tai kuolleiden sukulaisten naamoja. Hirvee maara terassia joka paikassa siisteilla mosaiikkilattioilla varustettuna, myos talon katolla.

Mr. Dahal puhu ihan koko ajan, saali etta niin hiljaa ja epaselvalla aksentilla etta ma en ymmartany puoliakaan, silla meinaan oli aika siisteja juttuja ja fiksuja nakemyksia. Keskusteltiin mm. siita miks Kush ja Khushboo oli niin jarkyttyneita eurooppalaisesta alkoholinkaytosta (oonks ma edes kertonu? Siella koululla, iltarukoustilaisuudessa, Kush kerto puheessaan miten oli kauheeta kun Englannissa ihmiset kay pubeissa, kaikkein hirveinta se kun jopa Englannissa asuvat intialaiset juo. Sit se samassa yhteydessa sano, etta "I Kush can now proudly tell you that when I was abroad, I did not drink alcohol", ja kaikki aplodeeras hulluna. Khushboo taas sano meille sillon vikana iltana Suomessa, etta ne Iivoset oli muuten tosi kivoja mut joi aika paljon. Me sitten tietenkin etta mita helvettia, ja han tarkensi etta "beer or wine almost every night with dinner". Voi kissa). Naa Dahalit on matkustanu aika paljon, ja taa herra sit kerto etta han kylla aina mukautuu maan tapoihin, myos juoma-sellaisiin. Opiskeluvuosina Amsterdamissa vodka kuulemma muodostu suosikkijuomaks, puhuttiin myos mika on Suomen kansallisviina, ja kylla ma vaitin sen kossu olevan. Sit se sano sitakin etta hyvaahan naa vanhemmat vaan tarkottaa ku ne suojelee lapsiaan elaman realiteeteilta (niinko silta et ihmiset dokaa), mut han on aina itte koittanu kasvattaa lapsensa silleen ettei ne ihan hengilta jarkyty ku muualle menevat. Sit ku illalla oli jotain puhetta siita miten ma en saa nukuttua kun on maha kipee, mr. Dahal sano et "if you think that a glass of whiskey or cognac would help, please don't hesitate telling me or your host parents" :) Joo ja jotain joogajuttua, se kerto erilaisista tekniikoista miten joogagurut puhdistaa elimistonsa. Esim. jonkun naruun sidotun esineen nieleminen ja sit sen vetaminen samaa reittia ulos... Sit mr. Dalal mm. luki mun katta, enka ma ikava kylla tajunnu siita paljon muuta ku sen etta mulla on erittain vahva tahdonvoima, tappelen todennakosesti paljon mutsini kanssa, ma olen hyvin vilpiton ja saatan joskus osata arvata asioita ennalta. Ja etta ma olen ollut jotenkin sairas suunnilleen ikavuosina 7-10, mika ei kylla muistaakseni pida paikkaansa. Pitas varmaan pyytaa Sarahia virkistaan mun muistia et mita muuta se kertoili. Nii sit se sano Sarahin leuasta jotain, miten se ilmentaa jotain tiettyja luonteenpiirteita (joita en muista), ja etta sellasta leukaa pidetaan Intiassa hyvin kauniina.

Ne vei meijat ensin johonki rakaseen puistoon Valsadin keskustassa, jolla oli mita ilmeisimmin jotain tekemista rotareiden kanssa, sponssia tai jotain. Kuulemma yks kaupungin kolmesta puistosta, aika saalittavaa. Kaytiin Dalalien himassa aamiaisella, tosin ma pitaydyin lahinna teessa (tarjolla oli jotain upporasvapaistoksia, kuka sellasia aamulla syo?!).
Sit ajettiin kaupungin ulkopuolelle, matkalla nahtiin ja valokuvattiin mm. vuohilauma ja kameli, ja sit sellasia naisia jotka kanto kukkia korissa paansa paalla. Dalalit selitti etta se on joku rituaali, koska monsuunisateet on myohassa. Ne naiset kiertaa talosta taloon ja sit tekee siella jotain, meni pikkasen ohi. No joo, maaranpaana oli Navsarjan School, koulu kehitysvammasille lapsille. Mrs. Dalalilla oli tan kanssa jotain tekemista. Ne lapset oli aivan ihania. Saatiin taas kukkia ja sit lahtiessa lahjaks sellasia kynttiloita joita ne tekee siella, hienoja muuten mut ma sain sellaset allovihreet.
Ihan sen koulun lahella oli vanhainkoti jossa kaytiin kans. Keskella avoin piha ja sita kiersi huoneet joissa ne sedat ja tadit asu. Aika basic.
Lounasta syotiin yhen Mrs. Dahalin inner wheel -ystavan luona, tai siis kuka soi kuka ei. Sen rouvan poika asu Englannissa, itseasiassa tuntuu etta ihan kaikilla ihmisilla joita me ollaan taalla tavattu on jotain sukulaisia UK:ssa (mika on kivaa, koska sit ne on paljon kiinnostuneempia Sarahista ku musta ja mun ei tarvii muodostaa lauseita). Siella se mummeli halus valttamatta toimittaa meille jonkun seremonian, se tehaan kuulemma normaalisti vasta elokuussa, liitty jotenkin sisaruuteen. Jotain monjaa ja riisia otsaan, sellaset ruusukkeet ranteeseen ja sit syotiin kardemummalta maistuvaa taikinaa. Aika leimia, ja Mr. Dahal tuhlas molempien kameroista siihen varmaan tuhat kuvaa.
Safkan jalkeen lahettiin ajamaan Valsadista pohjoseen Mrs. Dalalin isan mangofarmille. Tai isahan on kuollu, rouvan iasta paatellen jo jonkun aikaa sitten, mut silti ne sano sita nimenomaan sen isan tilaks. Rouvalla on kolme siskoa, ja niista yks joka on naimaton pyorittaa sita farmia. Siella istuskeltiin, juteltiin lisaa, juotiin teeta. Kiipeiltiin rouvan ja Sarahin kanssa sellasen tulvamuurin paalle tsekkaan maisemat, ja pakko kylla sanoo et ei taalla mun mielesta oo yhtaan kaunista, siis naa luontomestatkaan. Varit on jotenkin likasia, ja kaikki nayttaa sotkuselta ja rikkinaiselta ja keskeneraselta. Emma tieda mista se fiilis johtuu mut kuitenkin.
Takastulomatkalla Sarah kerto etta Kush oli ollu Englannissa ihan samanlainen ku Khushboo Suomessa: ei kiinnostunu mistaan, ei yllattyny mistaan, ei koskaan kysyny mitaan. Aika hassua, tietaakseni toi Khushboo ei oo ainakaan ennen kesakuuta kayny Intian ulkopuolella.

Sanon tahan valiin ku tuli mieleen: taal kerrottiin pari paivaa sitten lehdessa jostain tutkimuksesta, jossa Suomi oli todettu maailman puhtaimmaks ja vahiten korruptoituneeks maaks (oli siina joku muukin positiivinen ykkossija viela mut emmina muista), ja kaikki ihmiset joita me tavataan jaksaa hehkuttaa sita mulle, mika on tietenkin ihan nice.

No nii, sit tarjottiin viela dinner siella Dalalien kotona, me osallistuttiin ruuanlaittoon kaulimalla sellasella piirakkapulikan pikkuveljella puri-nimisia leipia jotka sitten paistettiin upporasvassa, kuinkas muutenkaan. Purit on itseasiassa tehty samasta taikinasta kun roti (se tortillamainen leipa mita yleensa syodaan), mut rotit on isompia ja ne paistetaan pannulla. Ma en syony, ne mossot ja rasvan kary lahinna oksetti. Ma en ymmarra miten mua voi allottaa taa naiden rasvanen ruuanvalmistustapa nain paljon!
Katottiin niiden tyttaren haavalokuvia viime helmikuulta. Ne oli aika hassuja, siella oli varmaan sata kasvokuvaa siita tyttaresta ja yhta monta sulhasesta. Loput oli jotain sukulaisryhmakuvia. Ei MITAAN vapaata meininkia. Ja hirvee maara kuvia niista seremonioista (kukkien vaihtoa, ruuan vaihtoa, kaulakorun kiinnittamista (vastaa taalla vihkisormusta), sukulaisten kumartelua...), joita tuntuu olevan loputtomasti (ma en edes tajuu miten ne ehtii ne kaikki yhen paivan aikana!).

Ma olen tanaan syonyt palan paahtoleipaa, kaks banaania, pienen kupillisen rasia ja kynnenkarjellisia jotain mossoja sen mummon luona, seka juonu nelisen kuppia intiateeta ja aika paljon vetta. Ei vaan uskalla syoda. Ma mielummin vedan reilusti riisia, vetta ja hedelmia loput kolme viikkoo ja jatan kaikki mahtavat kulinaristiset kokemukset valiin ku karsin joka saatanan ilta hirveesta mahatuskasta. Laakkeetkin meinaan loppuu.
Oli tosi arsyttavaa ku joutu koko ajan sanomaan et eienhaluamitaanKIITOS, ku jengi tyrkytti jatkuvasti jotain ja ne ei ilmeisesti vaan tosiaan tajua et ma en haluuhaluuhaluu. Selitin kylla moneen kertaan etta kylla, olen maistanut ja ruoka on mielestani useimmiten hyvaa, mutta vatsani ei jostain syysta kesta sita. Vittumaista ku joutuu hokemaan (tekis valilla lahinna mieli kiljua etta USKOKAANYTVITTUJOETTAMINAENHALUA), ku kaikesta kieltaytyminen nyt tuntuu tottakai vahan epakohteliaalta. Ma sanon kylla jos olen kuolemassa nalkaan.

Pitaa paastaa Sarah tahan. Entryt lyhenee paiva paivalta, mika on mun itseni kannalta huolestuttavaa. Nyt nukkumaan, oon heranny tanaan melkein aikasemmin ko kertaakaan ja kuunnellu helvetisti englantia, naantymys.

Rukoilkaa masuni puolesta, joohan?

maanantai, heinäkuu 8

22:57
Huomasin tossa etta mun jalat on taynna moskiitonpistoja sen eilisen jaljilta, ja lueskelin sitten ihan mielenkiinnosta Helioparin (malarialaake) pakkausselostetta. Sieltahan ne sitten loyty "haittavaikutukset"-otsikon alta: ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ripuli, vatsavaivat, paansarky ja huimaus. Tota laaketta vedetaan kerran viikossa, ma otin ne tabletit perjantaina ja siita lahtien on ollu noita kaikkia. Puhuin Susannan kanssa tanaan puhelimessa, ja silla on ihan sama juttu. Lisaks mietettiin et voisko vasymyskin johtua Helioparista tai sit noista Biophiluksista (maitohappobakteeria), ku sekin kuulemma nukkuu kaikki paivat (ma koisaan taalla vahintaan kymmenen tuntia yossa ja kolmen tunnin paivaunet paalle!). Eipa tassa muuten mitaan, mut jos toi Heliopar aiheuttaa koko kayton ajan tallasta ni voi vittu, sita meinaan vedetaan viela nelja viikkoa reissun jalkeenkin... Ja huomatkaa etta sen laakkeen ottamisesta on nyt paalle kolme vuorokautta ja mulla on vielakin huono olo ja kaikki ruoka allottaa. Ainoo mita vois kuvitella syovansa olis joku kurkku, vesimeloni, luumu ja muut tallaset vetiset hedelmat ja kasvikset. Ja vetta menee varmaan viis litraa paivassa. Jostain syysta mulla on muuten alaselkakin koko ajan krampissa, ihan kun ois menkat mut ei oo. Ei viittis ihan hirveesti tota Buranaakaan vetaa, ku sekin loppuu aikanaan ja tieda sitten millasia kipuja tassa kolmen viikon aikana viela ehtii tulla.

MA SAIN VIHDOINKIN VESSAPAPERIA! Oli hienoa jakaa tama mahtava ilonaihe kanssanne. Vittu etta tuntuu jotenkin ihan holmolta ruikuttaa jostain vessapaperin puutteesta, mut hei...

Susannan kanssa oli aika kiva puhua, paasi pitkasta aikaa jauhaan finskaa oikein kunnolla. Silla oli kai kaikki periaatteessa ihan ok, mut samanlaisia ongelmia liittyen mm. masuun, vessapaperiin ja vasymykseen. Sit se sano jotain et se perhe oli jotenkin ollu vahan arsyyntyny sille ku se oli vierottanu Kanikan aidistaan...? Tai siis et siit oli tullu liian itsenainen Suomessa(siita muijasta ja itsenaisesta ei kylla oikeesti voi puhua edes samana paivana). Ihmeellista. Nii ja oli ne kai Susannastaki vahan jotain vihjassu et se ei oikeen sovi niiden kuvioihin, tai siis et se kayttaytyy liian jotenki tai on liian jotain, Susanna naureskeli et tietaspa ne millasia me ollaan himassa!
Goan reissusta sellasta, et ne Sharmat sanoo ettei niilla oo varaa vieda sinne meita molempia (kai noi Muftit mut maksaa herranjumala! Tai mina ite vaikka!), ja jotain etta muutenkin ois helpompi vieda yks ko kaks. Susanna oli kyl vahanniinko vaatinu et ma tuun mukaan, ois kuulemma kiva saada valilla jotain asiallista seuraa, minka ma ymmarran hyvin. Kylla makin taalla varmaan aika seinahulluks pikkuhiljaa tulisin ilman tota Sarahia, noi lapset on niin lapsia ja aikuiset on aina aikuisia.

Puhelimessa puhuminen oli kylla niin kivaa etta vois varmaan himaankin joskus soitella, ku naa aina sillon tallon sellasta mahollisuutta tarjoo. Tosin voi olla et siita tulee vaan paha mieli. Tosi kummallista, ma naan koko ajan unia kaikista kavereista ja aina aamulla oon ihan varma et heraan himasta, mut ku avaa silmat nakeeki vaan ton hiton tuulettimen ja sit alkaa vituttaa. Emma tiia, jos tulis mahollisuus lahtee heti himaan ni ma kyl lahtisin. Tulee nyt jo kauheita paniikkihairioita ku vaan ajatteleeki et taalta palaamisen jalkeen on enaa kaks viikkoa lomaa, ja sit on taas stressistressistressi eika naa Juttaa ja kumppaneita eika Jyria ja voi vittu. Ahdistaa.

12:20
Tuhosin eilen epahuomiossa kalleimman aarteeni, viimesen rullan suomalaista vessapaperia, jattamalla sen kylpparin lattialle suihkun ajaks. Nyt se on lapimarka ja kayttokelvoton, ihan korkkaamaton rulla! Mulla oli niita mukana alunperin kaks, varmuuden vuoks, koska Susannan isa (joka on kayny Intiassa jotain 8 vuotta sitten) sano etta taalla ei tosiaan oo vessapaperia juuri missaan. Se onkin osottautunu taysin paikkansapitavaks tiedoks, esim. siina opettajaperheessa ei ollu. Se eka rulla menikin siella, tai siis ei loppunu mutta ma unohdin ottaa sen messiin ku lahettiin takas Mufteille. Ja nyt se toinenkin on tuhoutunu.
Mun kylpparissa Muftien himassa oli paperia sillon ku ma tulin, mut missaan muussa talon vessoista ei oo (have I mentioned etta naiden alakerran wc on sellanen reika lattiassa -tyyppinen? ja taa on varakas perhe jumalauta!). Se paperi on nyt loppu, ja ku ma kysyin et saiskos sita lisaa mulle ilmotettiin etta taytyy kayda ostamassa koska talossa ei ole. Tallasta taal on vissiin joka paikassa. Voi hygienia. Ilmankos se Kanika haisi aina ihan kuselle.
Toisaalta, sen voi ajatella myos nain: jos kaikki lakkais lansimaissa ostamasta vessapaperia ja antais siihen kuluvat rahat vaikka naille koyhille taalla, niiden ei tarvis enaa asua noissa hirveissa morskissa. Mut kylla mun mielesta vois loytaa muitakin pihistyksen kohteita ku vessapaperi.

Okei, toilettimonologi on paattynyt. Eilispaiva oli lahinna lohoomista, mulla oli maha kipee ja huono olo ja paata sarki ja niin edelleen. Illaks oli suunniteltu ohjelmaa, joten viiden aikaan kiskoin itseni ylos sangysta ja haukkasin pari buranaa. Helpotti vahan.
Nilax oli lahteny la-su valisena yona johonki rotarijuttuun, tulee vissiin tanaan myohaan. Me naiset lahettiin sit reissaamaan, oli vahan tuskaa istua autossa nelja takapenkilla (Shailaja istu edessa ja kuski ajo, joten...). Mentiin naapuriosavaltion puolelle, rajan tuntumassa sijaitsevaan Damanin kaupunkiin. Se oli meren rannalla, turistimesta taynna hotelleja ja ennenkaikkea baareja. Damanin houkutus ei tosiaankaan ollu se biitsi, vaan viina: saatiin vasta eilen kuulla, etta Gujaratin osavaltiossa on alkoholi kokonaan kielletty! Gandhin muiston kunnioittamiseks, se nimittain synty Gujaratissa. Ihmiset siis menee naapuristaten puolelle vetamaan naamat. Hauskaa. Tupakointi on kuulemma sentaan sallittua koko Intiassa, mutta esim. Valsadissa en oo nahny viela kenenkaan polttavan, mika on tosi outoa (itseasiassa munkin on pakko lopettaa toi partsitupakointi, natsat on pieni ongelma).
Siella sit kaytiin vahan rannalla kavelemassa, aika samanlaista se oli ku tuolla Tithal-rannassakin, paitsi etta nain reissun ekat hevoset. Niita oli kolme, maksusta olis saanu vahan laukkailla vesirajassa, mut ensinnakin mulla oli hame paalla ja toiseks ma en tosiaankaan olis edes uskaltanu nousta taysin vieraiden hepojen selkaan, ilman kyparaa, tietamatta yhtaan toimiiko niilla samat avut ku lajitovereillaan Euroopassa. Etta. Pitaa muistaa varata se tunti jahka paasen kotiin taalta.
Sit kavastiin pikasesti paikallisessa amusement parkissa, ja ma ymmarsin miks Khushboo hehkutti Sarkanniemea ja Kanika Lintsia. Se oli meinaan nimenomaan lahinna leikkipuisto, siel oli liukumakia ja itepotkittavia karuselleja jne. Ainoo sahkotoiminen laite oli sellanen minimaailmanpyora. Ohhoh.
Mirasol Waterpark oli kans aika leimi: lampi, jonka ympari paasi junalla (sellasella pikkujunalla, mika esim. Lintsilla menee vesitornin ympari) ja jossa sai seilata polkuveneella. Keskella olevasta saaresta loyty baari, mikas muukaan.
Lopuks mentiin jonkun Muftien asiakkaan/ystavan omistamaan hotelliin syomaan. Ma en oo itseasiassa safkannu kolmeen paivaan juur mitaan, kaikki ruoka on jotenkin kuvottavaa. Johtuu joko siita etta mulla tosiaan on maha kipee tai sit siita et on nahny miten sita safkaa tehaan, eli tietaa kuinka helvetin rasvasta se kaikki on. Ei vaan pysty syomaan. Siella hotellilla sai lihaa, ekaa kertaa talla reissulla, mausteista possua lihapullan muodossa. Soin ehka kaks pullaa ja vahan jotain salaattia ja sit sanoin et kiitos riittaa.
Nyt ma muuten tiedan, etta ne siemenet joita kaikissa rafloissa tuodaan aterian jalkeen (mouthfreshners) on fenkolia. Toi oli tosin aika juppiruokala, joten siella ne siemenet tuli sellasissa pienissa pusseissa (vrt. vaikka McDonaldsin pippuripussit), joissa oli mukana myos jotain ihan pienia karkkirakeita. Kahmin niita pusseja myos tuliaisiks :)

Tolla Damanin reissulla tehtiin muuten Sarahin kanssa yks mielenkiintonen huomio: ihan kaikilla intialaismiehilla on viikset! Nuoremmilla sellaset ihan ohuet, joita vois ajoittain kutsua jopa tyylikkaiks, vanhemmilla perus mursut.

Jaah, vois tahan viela laittaa kaikkia muitakin yleishuomioita ettei paase unohtuun.

Meille selitettiin eilen vahan tarkemmin sen ruokasalin alttarin kayttoa. Se on siis syvennys seinassa, missa on Krishna-patsas ja lehma-patsas, kehystetyt kuvat Nilaxin kuolleista vanhemmista, suitsuketelineita, paljon kaikkia pienia jumalapatsaita ja muuta salaa. Mielenkiintosin esine on kuitenkin Krishna-nukke, jota ne hoivaa. Keskella alttaria on pieni sohva, jolla se istuu paivisin puettuna. Iltasin (ja paivaunien aikaan, Krishnaa kohdellaan ku pienta lasta) sille vaihdetaan yopuku ja se laitetaan nukkumaan vahan syrjassa olevaan pieneen sankyyn. Niin joo ja paivisin sille annetaan safkaa, vetta ja maitoa pienissa kupeissa, sit ehka jotain hedelmia tai niita nameja mita naa taalla syo.
Alttareita on muuten myos jokasessa kaupassa ja Nilaxien klinikalla, tosin ne on vahan pienempia eika niissa oo nukkea, vaan jotain patsaita jne.

Tana aamuna kattelin ekan kerran kunnolla telkkaria. Nailla on jotain 40 kanavaa, joukossa mm. MTV India, BBC World (joku intiaversio tosin), National Geographic, musakanava [V] ja vaikka mita muuta. TV:sta tulee aika paljon kaikkee perus saippuaa, hassua on se et kaikkien sarjojen ja leffojen aikana ruudun alareunassa pyorii mainosteksteja. Ne peittaa itseasiassa neljanneksen ruudusta, vois luulla et se vahan hairitsee. Sarjat ja leffat on muuten jarjestaan joko hindiks tai gujaratiks.
Melkein kaikki mainokset (siis ihan katkoilla tulevat) on kokkoydeltaan suomalaisten pesuainemainosten tasoa tai viela pahempia.
Musavideoita nayttavia kanavia on tosi paljon, tosin mun mielesta kaikki se musa kuulostaa aika samanlaiselta ja videoissakaan ei isoja eroja nay. Liki kaikissa biiseissa laulaa mies ja nainen, ja naa samaset henkilot esiintyy sit kans videolla. Ne siina tanssii toisilleen, ja aina molemmilla on myos taustaryhma joka vetaa samaa koreografiaa. Miehen back-upit on tietty miehia ja naisen naisia.
Siella opettajaperheessa katottiin jonkun matkaa yhta leffaa, ja se oli kyl kans aika elamys. Jotenkin kaikki naiden elokuvat on sellasia et on tosi vaikee kuvitella kenenkaan tosissaan sanovan etta olipas hyva leffa, muuten ku komediamielessa. Niissa on ihan torkeeta ylinayttelemista, loputtomasti tanssia ja laulua ja kaikenmaailman ilveilya. Vois kylla jonkun videon tai DVD:n taalta ostaa ni naatte. Moulin Rougestahan sanottiin jossain vaiheessa et siin on sellasta hindimovie-vivahdetta, mut on se kylla naihin verrattuna tosi leimi. Hyvassa mielessa.
Kulttuuri- ja tottumuserojahan naakin on kaikki.

Mie en jaksa kirjottaa ja mahaan sattuu. Pitaa paastaa Sarahkin valilla koneelle.